Osallistuin eilen pitkästä aikaa kirjoituskurssille. Ajattelin, että kurssi pakottaisi minut käyttämään enemmän aikaa kirjoittamiseen, saisin kenties ideoita ja mahdollisesti neuvoja siitä, miten edetä.
Opettajalla oli päässään punainen baskeri ja häntä oli lysti katsella ja kuunnella. Opettajaa ehti tarkkailla kaksi tuntia ja viisitoista minuuttia, joten voisin kuvata hänet melko tarkkaan, mutta en tee sitä.
Mies lukee meidän kaikkien tekstit, joka tuntuu työläältä, sillä kyseessä ovat kokonaiset romaanikäsikirjoitukset. Raukkaparka. Tarinamme ovat tuskin maailmankirjallisuuden helmiä. Minun ei ainakaan ole.
Tein kurssilla muistiinpanoja:
1. Faktinen taso
2. Sosiaalinen maailma
3. Kirjallinen taso
4. Esteettinen taso
Nyt ihmettelen mitä noilla neljällä kohdalla teen? Olisi ehkä pitänyt kirjoittaa ylös mitä opettaja käsitteistä kertoi. Minulle jäi mieleen epäolennaisia seikkoja kuten lapsi, joka leikki yksin koulun pihalla ja Puppe-koira, joka etsi piilottamiaan kaljoja. Ja punainen baskeri.
Potilas sanoi tänään minulle "Sinä se jaksat aina olla niin pirteä".
Saanko mennä jo nukkumaan?
2 kommenttia:
Jos multa kysytään niin vaikka heti töiden jälkeen.
Hienoa, että olet pirteä töissä! Uskon, että lääkärin toiveikas olemus kannustaa potilasta. (Tapasin illalla kollegoita eri työpisteistä ja joku sanoi hauskasti, että tehtävämme on esittää kivaa. Kyllä se kieltämättä joskus käykin ihan työstä, jos ei satu olemaan yhtään kivalla tuulella.)
Lähetä kommentti