Tampereella voi nykyään varata (ja lainata!) kirjoja kirjastosta maksutta. Mikä muu tässä maassa on enää ilmaista? Ikävä kyllä varatut kirjat vyöryvät luettavakseni perättäisinä päivinä ja lukemista kertyy liikaa. Kirjapinosta voi toisaalta valita kirjan ihan mielialan mukaan ja tuntea itsensä rikkaaksi.
Käyn kirjastossa niin usein, että ellen olisi pukeutunut toppatakkiin asiakkaat tulisivat todennäköisesti kyselemään minulta "Mistä löytyvät matkakirjat, Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, entä novellit?".
Eiliselle kirjoituskurssille mennessä vastaamme tipahteli edellisen kurssin väki, joka koostui lähinnä nuorista miehistä. Kurssilla opetettiin Sci-fi ja fantasiakirjoittamista. Muutenhan kirjoitusväki on kovin naisvaltaista. Kirjallisuuden genret ovat ilmeisesti tässä mielessä sukupuolittuneita. Jotkut kirjailijat (varsinkin nuorille kirjoittavat) haluavat häivyttää sukupuolensa käyttämällä etunimestään vain kirjaimia kuten J.K. Rowling.
Opettajamme piirsi tussilla fläppitaululle grafiikan romaanin etenemisestä. Kuva näytti tunturin siluetilta. Hän luki pitkät pätkät Stenbeckin romaania Hiiriä ja ihmisiä. Kirjassa ei selitetä asioita puhki vaan lukija saa itse muodostaa osan tarinasta.
Kirjoituskurssitapaamisen vuoksi on pakko miettiä mitä haluan
keskeneräisellä tekstilläni sanoa. En tiedä. Onko raapustuksessani
liikaa teemoja ja ihmisiä. On.
Tekstiä pitäsi tiivistää ja tiivistää. Kohta ei jää enää juuri mitään jäljelle.
3 kommenttia:
Meillä Turussa sama, varauksetkin nyt ilmaisia! Paitsi jos ei sitä hae, mikä on ihan kohtuullista. Onneksi emme jääneet tässä tamperelaisista jälkeen, minusta kun tämä Turku on aika ohut ja tomun peitossa kaikennäköisten uusien kulttuurituotosten alalla, Tampereeseen verrattuna, Helsingistä nyt puhumattakaan.
Tuo on kyllä jännä juttu tuo tiivistämisen taito. Nykyään minusta näkee paljon liian puheliasta lörpöttelyä, jossa tiukka siivous olisi ollut paikallaan. Ymmärtäähän sen, kun tekstin tuottaminen on niin paljon helpompaa kuin vanhoina aikoina. Tietty tuo on aina makuasia. Onhan se toisaalta ihailtavaa, jos tekstiä tulee paljon ja sen pystyy silti pitämään näpeissään ja kuljettamaan samalla mukana jotain punaista lankaa.
Meillä täällä (Bohuslän) teki seitsemän eri kuntaa radikaalisti; sama kirjastokortti käy joka kunnassa. Voin siis lainata sekä palauttaa kirjan mistä/mihin näistä kirjastoista tahansa. Varaukset teen yleensä kirjaston nettisivun kautta ja haen sitten kirjan/-t valitsemastani kirjastosta. Näppärää mielestäni tällaiselle lukutoukalle. Ja varatut kirjat saan yleensä mukaani viikottaisella kauppamatkallani taajamaan, maalla kun asun. Koska matka kirjastoon on pitkä, teen varaukset yleensä samana päivänä ja jos ei ole jonoa, saan kirjat useimmiten viikon sisällä.
Ehkä Tampereella on myös näin?
Eija ja katti
Yst terv Heidi?
Vai tiivistyikö jo liikaa?
Lähetä kommentti