perjantai 29. kesäkuuta 2018

Kulttuurikaapu ihmettelee Kuutti Lavosen maalauksia Tyrvään kirkossa

Kärsin harvinaisesta Stendhalin syndromasta, jonka oireet ovat heikotus, pahoinvointi, paniikki, sekavuus ja sydämentykytys. Tämä oireisto liittyy ylenpalttisiin taide-elämyksiin. Oireyhtymääni ei ole hankittu Firenzessä (toinen nimi kamalalle ongelmalle on Firenzen syndroma) vaan Visavuoressa, Iittalassa ja Vammalassa, joten paranen luultavimmin pikaisesti.

Visavuoressa sijaitsevan Emil Wikströmin ateljeen parvelle oli rakennettu urut ja katolle observatorio (kaikilla pitäisi olla mahdollisuus toteuttaa itseään näin).  Yhteen ovilasiin oli tehty aurinkoikkuna Alice -vaimon lohduksi.

Sekä koti että ateljee ovat hienoja rakennuksia ja upealla paikalla, mutta kahvilassa liikkui kummallisia kärpäsiä, joista yksi kiipesi kaulaani pitkin hiuksiini.

Sain paljon tietoa kyseisen taiteilijan tuotannosta ja suvusta. Kari Suomalainen oli muuten Wikströmin tyttären poika. En muistanut, että Suomalainen kääntyi jossain vaiheessa katoliseen uskoon. Hän teki sen luultavasti ihan piruillessaan (tämä ei ole faktaa vaan oma arvioni).

Visavuoresta päädyin vielä Iittalaan naivistien näyttelyyn. En ole erityisemmin naivistisen taiteen ystävä, joten sanon vain, että siellä oli kuumaa ja tunkkaista. Ostin Iittalan myymälästä maljakon ja kuorimaveitsen.

Tänään pistäydyin Sastamalassa Vanhan kirjallisuuden päivillä. Istuin läpi avajaispuheiden ja palkintojen jaon, ostin yhden romaanin ja söin lounasta. Sieltä olikin lyhyt matka Tyrvään kirkkoon, joka on tunnettu palamisestaan sekä Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan maalauksista. Pidin erityisesti Lavosen töistä.

Laitoin faceen kuvan itsestäni Tyrvään kirkossa ja otsikoin sen "Kulttuurikaapu ihmettelee Kuutti Lavosen maalauksia Tyrvään kirkossa", joka kuulostaa ihan Huuhaa Innasen taulun nimeltä ja Innanenhan oli kuuluisa lauluista "Elsa, kohtalon lapsi", "Urjalan taikayö" sekä naivistisista töistään.

3 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

Kiinnostavia kohteita, ei ihme, että syndrooma vaivaa! Nämä paikat on minullakin vielä käymättä.

Kulttuurikaapu :D, tulee mieleen Marimekon Taskumekko tai joku pellavainen löyhä vaate.
Tämä uusi termi on ilmeisesti sama kuin vanhat helmikana tai kukkahattutäti. Vai onko tuo termi peräti sukupuoleton? Voisi olla.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kulttuurikaapu on ehdottomasti nainen, ei mies eikä muunsukupuolinen.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Niinpä tietenkin, vain naisten kulttuurin harrastaminen on väheksyttävää.