Ylpeänä ilmoitan, että pesin keittiön ja olohuoneen ikkunat. Majani kylpee puhtaassa valossa.
Hommasin kuukaudeksi Netflixin (niin kauan ohjelmia saa katsoa ilmaiseksi ja aion lopettaa tilaukseni siihen). Halusin katsoa Hannah Gadsbyn stand up -esityksen, jota siskoni suositteli. Hannah Gadsby on kotoisin Tasmaniasta, jossa homoseksuaalisuus on ollut rikos vuoteen 1997 saakka. Gadsby on lesbo ja tekee tietysti pilaa itsestään (niinhän stand upissa on tapana). Esityksen lopussa hän itkettää yleisöään, minuakin. Tunteellinen avautuminen tuntuu aidolta ja tekee esityksestä tavallista stand up -settiä suuremman.
Gadsbyn esityksen jälkeen mieleeni tuli, että jospa olisin ollut herkkä ja kuunteleva vanhempi ja ymmärtänyt mitä lapseni halusi, enkä olisi yrittänyt tunkea häntä johonkin muottiin, vaan antanut kasvaa omaksi itsekseen, niin hänen elämänsä olisi ollut helpompaa.
Surin tuon esityksen myötä suhdetta, joka välillämme olisi voinut jo tuolloin olla.
Nyt sitten ihailen kirkkaita ikkunoitani ja pelkään kakkivia lintuja.
4 kommenttia:
Niin, vanhetessa oppii paljon ihmissuhteista ja vanhemmuudesta. Jos saisi toisen tilaisuuden, niin kyllähän sitä luultavasti (?) tai toivottavasti osaisi paremmin kohdata noita kasvatusongelmia. Toisaalta moni asia on nykyään paremmin kuin esim viime vuosisadan alkupuolella. Niiltä ajoilta kun lukee muistelmia tai kuvauksia tuntuu, että sekä lapset että lapsen luonnollinen käytös, leikki ja kokeilunhalu, olivat vanhemmille silkka riesa. Heidät oli lannistettava kurilla ja nuhteella joka käänteessä. Luen parhaillaan erästä irlantilaista lapsuuskuvausta.
Nyt kun lapset ovat kolmenkympin paremmalla puolella, on jo perspektiiviä surra tyhmyyttään vanhempana. Mutta onneksi sentään viisautta olla puuttumatta omien lastensa lastenkasvatukseen, vaikka kuinka joskus tekisi mieli.
Meillä on suuret ja erittäin hankalasti pestävät olohuoneen ikkunat ja ikkunan takana järvi. Joka pesun jälkeen lokki käy kiittämässä kirkkaista ikkunalaseista. Tänä vuonna vasta parvekelaseista.
Lokki kostaa tuotapikaa!
Jos sulla on mahdollisuus nähdä Juuso Kekkosen stand-uppia, niin siinä on kans erikoisempia teemoja. Olen suuri fani. Juuso on sekä älykäs että viisas ihminen.
Olen tehnyt samalla tavalla, ottanut Netflixin kuukaudeksi jonkin sarjan takia, se oli silloin The Crown. Nyt voisin taas ottaa, niin että saisin katsoa tuon Hannah Gadsbyn.
Elämässä ei saa uusintoja, mutta huono muisti on hyvä asia. Minusta tuntuu, että lastenlapsistakin olen vasta nyt viidennen kanssa osannut olla melko kiireettömästi ja lapsentahtisesti. :) Ensimmäisten kanssa olin aika kärsimätön.
Luin just Ritva Hellstenin Lean (Leena Laurilakin on lukenut sen!), Siitä yksi lainaus: "Äidinrakkaus on niin epäeselvää, siihen sekoittuu jotain mikä samentaa sen. Pelkoa, pimeyttä. Syyllisyyttä."
Lähetä kommentti