Olen ehkä suoritus(itse)keskeinen ihminen, mutta melko laiska sellainen. Lomallakin suunnittelen erilaisissa tapahtumissa juoksemista, ikkunoiden pesua, taidenäyttelyitä ja lenkkeilyä. En saa välttämättä kuitenkaan mitään tehdyksi ja siinä huonoudessa voi räytyä, kun illalla mukkumaan mennessä huomaa lomapäivän kulkeneen ohitse ja ikkunoiden olevan edelleen katu- ja siitepölyn peitossa.
Kirjoittaminen ja lukeminen onneksi täyttävät tekemättömyyden koloja. Koska kirjoittajan on luettava, on romaanin lukeminen osa kirjoittajan työtä (näin perustelen sohvalla makaamistani). Nyt olen kylläkin päättänyt olla kirjoittamattakin, ottaa etäisyyttä tekstiin. Olen kuitenkin ollut monta kertaa vähällä aukaista tiedoston.
Luin Tove Janssonin Vaarallisen juhannuksen. On hyvä valmistautua vuoden vaarallisimpaan juhlaan, jossa meitä vaanivat hukkumiset, humaltumiset, sammumiset, paleltumiset, perheriidat, grillissä kärventyneet makkarat, sukupuolitaudit ja ryyppyputket.
Palataan Tove Janssonin kirjaan, jossa vetinen vaara vyöryy muumilaaksoon. Kun hyökyaalto peittää muumitalon, Mymmelin tytär huudahtaa ”Totisesti onni, että tämä perhe pitää uimisesta!” Meillä (minulla) olisi paljon opittavaa Mymmelin tyttäreltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti