perjantai 22. kesäkuuta 2018

Melankolinen juhannus

Luin Hesarista jutun ihastumisesta, jossa mainittiin toistuvasti ihastuksen kohteen iloisuus ja positiivisuus. Tunnen parisuhteessa eläviä henkilöitä, jotka eivät ole ulospäin suuntautuneita, räiskyviä, eivätkä hohda valoa vaan heistä tihkuu jatkuvasti harmaata väriä. Miten he ovat pariutuneet? Ovatko he näytelleet säteilevää, virkeää ja herttaista niin kauan, että toinen on huijattu sitoutumaan vai onko heistä tullut vasta myöhemmin ankeita?

Työelämässäkään ei ole tilaa surulle, alakulolle tai valittamiselle. Reippaatikin jaksavat aina kuitenkin mainita, miten paljon töitä he ovatkaan tehneet.  No kukapa jaksaa kuunnella jatkuvaa ruikuttamista.

Toisaalta kun juhannuksena on kylmä, niin melankoliaan taipuvainen henkilö sopeutuu tilanteeseen muita helpommin, sillä eihän tässä ole mitään hellettä odotettukaan.  On jo valmiiksi pakattu toppatakit, kumisaappaat, hiihtokerrastot, hanskat ja villapipot.

Hyvää juhannusta, älkää palelluttako varpaitanne! Tämä lähtee mökkijuhannusta viettämään.

3 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

Hyvää mökkijuhannusta!
Minulla on vielä tuo Hesarin rakastumisjuttu lukematta. Säästelin, kun menee monta päivää ilman lehteä.
Jotkut etsivät rakastumisen euforiaa sen kerran koettuaan ja lähtevät suhteistaan heti niiden laimennuttua, jotkut menevät järkevästi yhteen eivätkä koe koskaan mitään hulluutta. Pahinta on tietysti, jos solmii järkevän suhteen ja sitten iskeekin romanttinen rakastuminen päälle kuin sairaus. Tästä on varmaan kirjoitettu ja tehty leffoja enemmän kuin mistään muusta.

Heidi kirjoitti...

Rakkaus on ikuinen aihe.

Leena Laurila kirjoitti...

Hyönteisdokumentti-blogissa oli WH Audenin runo Oh tell me the truth about love. Kaunis, hauska ja henkevä runo rakkauden kaipuusta.