Käväisin eilen Hämeenlinnassa, kelloni näytti puoli kuutta, oli pimeää ja kävi niin navakka puhuri, että alusvaatteet lepattivat tuulessa. Keskellä kaupunkia kokonainen kauppakeskus ammotti tyhjänä.
Tapasin hämeenlinnalaisia, jotka kehuivat kaupunkiaan. He sanoivat "Luonto on lähellä". Koko Suomi on pusikkoa (ainakin junan ikkunasta katsottuna), jota täplittävät harvat taajamat. Hämeenlinnasta löytyy linna, tori, Sibeliuksen syntymäkoti ja Verkatehtaan alue. Varmaan paljon muutakin, josta en tiedä mitään.
Kariston toimistotilat muuttivat kaupungin keskustaan ja juhlimme tupareita. Seisoimme keittiössä, istuimme neukkarissa ja oli jotenkin kotoisaa. En tiedä keitä ne kaikki ihmiset olivat. Palasin Tampereelle yhdeksän maissa lähtevällä täydellä paikallisjunalla.
Kustantamo myi kirjojaan entisissä tiloissaan euron hintaan. Eräs kirjailija kertoi ostaneensa 78 kirjaa.
Nyt kun kaikki haluavat luopua kirjoistaan tulee jonkinlainen kapinahenki, minäpä ostan lisää! Vaikka kirjallisuutta välitetään yhä enemmän sähköisesti, niin kyllä niitä perinteisiä kirjojakin vielä joskus myydään. Nyt halutaan yksinkertaista, mutta kohta kyllästytään valkoisiin askeettisiin huoneisiin ja muotiin tulee sellainen vähän sotkuinen pursuilu, jota itse harrastan.
11 kommenttia:
Heidi, koti, jossa ei ole kirjoja, on vähän kuin se entinen maalaistalo, jonka polulla ei näy emäntää. Jos menen jonkun uuden tuttavuuden kotiin, katseeni etsii ensin kirjoja ja se muuten ratkaisee paljon, näkyykö niitä vai ei. Meillä on kirjoja kaikkialla muualla paitsi ei vessoissa, ei saunatiloissa eikä vierasmakkarissa, joka on ns. feng sui jotain eli haluan pitää yhden huoneen talosta minimalistisena. Just äsken tein kirjoista installaation oman makkarimme uusien verhojen väliin:)
<3
Kirjoihin, ja viinaan, laitettu raha ei mene koskaan hukkaan.
Olen nyt ostanut "joululahjaksi" itselleni kolmattakymmentä kirjaa, joista kymmenen olen valinnut summamutikassa, edes kantta en ole katsonut. :)
Mukavaa lauantaita sulle sinne!!
Hyvä Leena!
Kirjoja kannattaa ostaa.
Olikohan tuo kirjailija ostanut omia kirjojaan? Kun Bonnier myi Akateemisen ostettuaan vuoden vanhoja romaaneja 30 sentillä kappale, niin eräskin kirjailija harmitteli, miksi ei hänelle ollut ilmoitettu, niin olisi ostanut kaikki omat kirjansa pois sieltä (kirjan)alennuskorista.
Kirjailijathan eivät saa kovin montaa markkinoinkappaletta kustantamolta itsekään, joten kyllä kirjailijalle pitäisi ilmoittaa ennen kuin hänen kirjansa myydään pilkkahintaan tai hävitetään.
Siitä on puhuttu, että kirjan arvo olisi nousussa. Kirjakauppojen joulumyynnin on raportoitu olleen vilkasta. Oodi avataan kohta, mutta en ole kyllä varma, että se nostaa kirjan arvoa, koska se on monitoimitalo ompelukonehuoneineen.
Kirjat ja kirjahyllyt on kodikkainta, mitä tiedän. Kunpa niistä tulisikin taas valtavirtaa!
Itse en ymmärrä kirjojen keräilyä, lukemista kyllä. Kun kirja on luettu niin pois silmistä ja uusi tilalle.
Minä tykkään omistaa kirjoja, en kyllä ihan mitä vaan. Toisaalta sillähän kirjailijatkin elävät vaikka eivät oikeasti elä.
Luin oman kommenttini tuolta yläpuolelta, olipa outo muotoilu tuossa tokalauseessa. Siis: kun Bonnier osti Akateemisen, niin se myi pois edellisvuonna julkaistuja kirjoja 30 senttiä kappale.
Hyvin harva elää kirjoittamalla, ja jos, niin sitten pitää kirjoittaa monenlaista lehtipakinoista kuunnelmiin ja oopperalibrettoihin. Pieni kielialue.
Pasi hei, on hyvä olla kirjoja, kun usein tulee halu lukea jokin hyvä kohta jostain kirjasta uudestaan, tai se mitä juuri lukee tuo mieleen jonkin toisen kirjan, ne ikäänkuin keskustelevat, ja lukija haluaa katsoa mitä niillä on sanottavaa toisilleen.
Kun Heidin seuraava kirja julkaistaan, niin haluan vilkaista esikoisromaania, onko sama tyyli jne.
Tuo kun kuulustaa luottavaiselta. Korvaan sen sanalla jos.
Maustehyllyni sisältää vain mausteita joita käytän.
Minun maustehyllyssäni on mausteita, joita olen käyttänyt vain kerran. Johonkin ruokaan, johon en enää palaa. Ei se tietenkään ole järkevää.
Lähetä kommentti