Vedin aamulla jalkaani maiharit, kiskoin ja kiskoin ja sain ne lopulta jalkaani. Kävin kirjastolla, palasin kotiin ja lähdin taas kaupungille. En viitsinyt riisua jalkineita siinä välissä vaan makasin hetken sohvallakin jalkojani sohvan ulkopuolella roikottaen. Kenkiin menee kadulla kävellessä soraa, eikä sen poistaminen käy ihan tuosta vaan, sillä jo pelkästään maihareiden riisuminen on operaatio, joka vie aikaa.
Kun puen märän uimapuvun kostealle iholle, kiertyvät olkaimet ja niiden oikaisu on työlästä. Asua saa asetella muutenkin pitkään, että se näyttäisi säädylliseltä urheiluvaatteelta.
Muotoilevat alusvaatteet ja sukkahousut ovat tuskaisia vaatekappaleita. Otsasi hiessä on sinun sukkahoususi puettava. Näiden vaatteiden tarkoituksena on pakata läskit lähemmäs selkärankaa. Jokainen tietää, että läskin voi painaa kokoon, mutta ikävä kyllä se pyrkii pois paineen alta sukkahousujen vyötärönauhan yläpuolelle. En viitsi käyttää näitä alusasuja, sillä niiden pukeminen on vaivalloista. "Sukkahousut antavat vartalonmyötäisen mekon tai ohuen leningin alle ryhtiä muokaten reisiä, litistäen vatsaa ja kohottaen pakaroita." Näin niitä mainostetaan.
Nyt harhauduin sukkahousuihin. Anteeksi.
Lähdin maihareissani kuuntelemaan, kun Raisa Jäntti luki Finnlaysonille perustetussa Tarinapajassa runokokoelmansa Grand plié ihan alusta loppuun. Aikaa kului reilu tunti. Pitäisi järjestää enemmänkin tilaisuuksia, joissa luettaisiin ääneen. Kirja avautui minulle paremmin näin alusta loppuun yhdellä kerralla kuultuna. Kirja on kovin fyysinen, nälkää, irronneita kynsiä, haavoja varpaiden välissä. Baletissa pakataan jalat kärkitossuihin, jotka ovat huomattavasti epämukavammat kuin maiharit.
Aikuinen lapseni on lukenut puolisolleen iltaisin ääneen romaania Taru sormusten herrasta. Nyt he ovat saaneet kirjan luetuksi. Minusta se on kovin liikuttavaa.
2 kommenttia:
Vau. Kun minä olin hyvin nuori, meillä oli myös poikakaverini kanssa tapana lukea illalla vuorotellen toisillemme ääneen. Ensin luettiin Nalle Puhia, sitten Solohovin Aronraivaajat. Myöhemmin luettiin lapsille. Nykyään luen lapsenlapsille, jälleen venäläistä kirjallisuutta (Fedja-setä, kissa ja koira).
Ettet vain olisi hankkinut itsellesi pari numeroa liian pienet maiharit; eikö niissä tule pipo kireällä -olo?
Toiselle lukeminen on mitä parhainta yhteistä aikaa. Siskoni mies kärsi viimeisinä vuosinaan silmänpohjarappeumasta. Kun hän ei enää nähnyt lukea itse, niin siskoni luki hänelle monen monta kirjaa iltaisin. Nuorten lukeminen toisilleen on jotenkin herttaista.
Lähetä kommentti