Vimma

Istuin Metson kahvilassa, kun tuntematon nainen tuli kysymään saisiko hän haastatella minua radioon työttömyydestä. En kysynyt mihin ohjelmaan, varmaan johonkin paikalliseen. Mietin, näytinkö työttömältä, toisaalta istuinhan kahvilassa kiireettömän näköisenä keskellä parasta työpäivää. Ilmoitin, etten ole työtön, mutta se ei kuulemma olisi haitannut. Koin, ettei minulla ole mitään tarpeeksi tärkeää ja syvällistä sanottavaa aiheesta, joten kieltäydyin. Jälkeenpäin mietin, että olisinhan voinut kommentoida nykymenot, sotet ja valinnanvapaudet samaan syssyyn.

Erään liikehuoneiston näyteikkunaan oli teipattu lappu, jossa luki suurin ja paksuin kirjaimin, että huoneistoon avataan helmikuussa KUIVASILMÄKESKUS. Alkoi heti kiinnostaa, mitä sellainen keskus tarjoaa. Rusinoiksi kuivuneita silmiä? Silmien kostutustippoja? Vai kerääntyvätkö kyseisiin tiloihin lähitienoon anonyymit empatia- ja itkukyvyttömät?  Silmätippojen myynti on kasvava bisnes, minullekin yritettiin niitä apteekissa kaupata vaikka olin ihan muilla asioilla. On tietenkin myös sairauksia, joihin tuo kuivasilmäisyys liittyy. Suomen Sjögren syndrooma yhdistys julkaisee lehteä nimeltään Kuivakukat. En halua missään nimessä vähätellä kuivasilmäisyyden piinaa. Raportoin kuivasilmäkeskuksesta lisää helmikuussa.

Hämmästelen viime päivien vanhustenhoitokeskustelua. Jos vanhustenhuolto siirretään yksityisille voittoa tavoitteleville firmoille, niin jostain se voitto on saatava. Ala sattuu olemaan työvoimavaltainen, joten siitähän ne ylimääräiset on nipistettävä. Osasitte varmaan rivien välistä lukea, että vastustan tätä terveyden- ja sosiaalialan yksityistämisvimmaa.