perjantai 1. helmikuuta 2019

Liikunnan ilo

Aamun vesijumpan jälkeen en onnistunut avaamaan pukukoppini ovea (Pyynikin uimahalli, kaappi nro 104). Jotta kaapin saa suljettua, lukkoon on asetettava joku kortti (käytin museokorttia).

Kolme muutakin naista kävi avainta kääntelemässä, mutta turhaan. Tuli jotenkin haavoittuva olo, kun oli pelkkä pyyhe ympärillä, vaatteet, hiusharja, deodorantti, rasvatuubi, avaimet ja kännykkä tavoittamattomissa lukon takana. Pukuhuoneesta poistuva nainen lupasi ilmoittaa kassalle ongelmasta. Luulin, että huoltomies ryntää apuun, mutta vesijumpan vetäjä tuli paikalle ja avasi pukukopin vaivattomasti sillä samalla avaimella, jota olimme turhaan yrittäneet lukossa väännellä. Ei ollut kuulemma ensimmäinen kerta.

Tiedoksenne, että vesijumpan musiikki oli vaihtunut! Käytimme jumpassa huokoisesta materiaalista valmistettuja "käsipainoja".

Koulukadun kentällä koululaiset luistelivat rockin tahdissa, minun aikanani olisi varmaan soitettu klassista luistelumusiikkia. Välillä rock-musiikki taukosi ja nuori ääni kehotti kertomaan lähellä luistelevalle "mistä olet tänään iloinen".

En nauttinut koululiikunnasta vaan se liikunnan ilo on pitänyt myöhemmin ihan itse keksiä.

Lukkoepisodi tulee olemaan melko varmasti viikonlopun jännittävin tapahtuma, joten kannattihan tämä ehdottomasti jakaa.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi olla, että nykynuorille rock luistelun taustamusiikkina kuulostaa yhtä vanhakantaiselta kuin "perinteinen luistelumusiikki" kuulosti meistä.
Eihän nuoriso rokkia kuuntele, ole kuunnellut enää pitkään aikaan! Se on keski-ikäisten (ja sitä vanhempien) musiikkigenre se!

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Joo tämä saattoi olla heidän vanhempiensa musiikkia. Luistelijat olivat lapsia eivätkä nuoria.

Anonyymi kirjoitti...

Tampereella luisteltiin joka talvi ensin Pyhäjärven ja Näsijärven jäällä sitten Paltsulla, Pyynikillä ja muillakin jäädytetyillä urheilukentillä. Ja musiikkina soi kaikenmaailman iskelmät.
Olen vuosimallia 1952 ja lapsuuteeni kuului jääjuhlat ja muutkin tempaukset Paltsulla. Ainoa paikka, missä kuulin iskelmiä.
Suosittelen kirjaani Tammelan Pallokenttä; Paltsun historiaa.

//Eija

sorvatar kirjoitti...

Liikunnan ilo on pitänyt löytää myöhemmin, tuo on niin totta.