Aamun vesijumpan jälkeen en onnistunut avaamaan pukukoppini ovea (Pyynikin uimahalli, kaappi nro 104). Jotta kaapin saa suljettua, lukkoon on asetettava joku kortti (käytin museokorttia).
Kolme muutakin
naista kävi avainta kääntelemässä, mutta turhaan. Tuli jotenkin haavoittuva olo, kun oli
pelkkä pyyhe ympärillä, vaatteet, hiusharja, deodorantti, rasvatuubi, avaimet ja kännykkä tavoittamattomissa lukon takana. Pukuhuoneesta poistuva nainen lupasi ilmoittaa kassalle
ongelmasta. Luulin, että huoltomies ryntää apuun, mutta vesijumpan
vetäjä tuli paikalle ja avasi pukukopin vaivattomasti sillä samalla avaimella, jota
olimme turhaan yrittäneet lukossa väännellä. Ei ollut kuulemma ensimmäinen kerta.
Tiedoksenne, että vesijumpan musiikki oli vaihtunut! Käytimme jumpassa huokoisesta materiaalista valmistettuja "käsipainoja".
Koulukadun kentällä koululaiset luistelivat rockin tahdissa, minun aikanani olisi varmaan soitettu klassista luistelumusiikkia. Välillä rock-musiikki taukosi ja nuori ääni kehotti kertomaan lähellä luistelevalle "mistä olet tänään iloinen".
En nauttinut koululiikunnasta vaan se liikunnan ilo on pitänyt myöhemmin ihan itse keksiä.
Lukkoepisodi tulee olemaan melko varmasti viikonlopun jännittävin tapahtuma, joten
kannattihan tämä ehdottomasti jakaa.
4 kommenttia:
Voi olla, että nykynuorille rock luistelun taustamusiikkina kuulostaa yhtä vanhakantaiselta kuin "perinteinen luistelumusiikki" kuulosti meistä.
Eihän nuoriso rokkia kuuntele, ole kuunnellut enää pitkään aikaan! Se on keski-ikäisten (ja sitä vanhempien) musiikkigenre se!
Joo tämä saattoi olla heidän vanhempiensa musiikkia. Luistelijat olivat lapsia eivätkä nuoria.
Tampereella luisteltiin joka talvi ensin Pyhäjärven ja Näsijärven jäällä sitten Paltsulla, Pyynikillä ja muillakin jäädytetyillä urheilukentillä. Ja musiikkina soi kaikenmaailman iskelmät.
Olen vuosimallia 1952 ja lapsuuteeni kuului jääjuhlat ja muutkin tempaukset Paltsulla. Ainoa paikka, missä kuulin iskelmiä.
Suosittelen kirjaani Tammelan Pallokenttä; Paltsun historiaa.
//Eija
Liikunnan ilo on pitänyt löytää myöhemmin, tuo on niin totta.
Lähetä kommentti