Kävin uudestaan katsastamassa Sara Hildenillä Kiki Smithin näyttelyn. Anteeksi V, mutta nyt siteeraan vapaasti facepäivitystäsi, jonka mukaan et koe hurmiota kun pronssinainen näyttää syöksysyntyneen itseään pienemmän valppaan pronssipeuran persiistä. Virkistävän rehellinen taidearvio.
Jotain puoleensavetävää kuvataiteessa kuitenkin on. Eniten nautin, kun joku viisas selittää minulle mistä on kyse ja miten kaikki on tehty, sillä enhän minä ymmärrä taiteesta juuri mitään. Toisaalta kaipa taideteos muotoutuu tietämättömänkin katsojan päässä ja onhan Sara Hildenillä erinomainen kahvila.
Taidemuseossa oli väkeä melkein tungokseksi asti. Tavallisesti siellä on niin hiljaista, että mietin miten ne museovahdit saavat aikansa kulumaan. He eivät ilmeisesti saa surffailla netissä, en ole ainakaan koskaan nähnyt heidän sitä tekevän.
Tämä on klisee, mutta käyn taidehistorian kurssilla (tämän ikäiset kulttuurinaiset harrastavat taidehistoriaa). Ensimmäisellä barokin taiteen luennolla näin irtileikattuja päitä ja epäilevän Tuomaksen, joka tunki sormensa Jeesuksen rintakehän haavaan. Hurjan näköistä. Taiteilijoiden nimistä jäivät mieleen vain Caravaggio ja Vermeer. Tiesittekö, että Caravaggio oli murhaaja?
Mielenkiintoista, että tuolloinkin on ollut taitavia naismaalareita, heidän työnsä laitettiin kuitenkin yleensä jonkun miestaiteilijan tekosiksi.
2 kommenttia:
Viikonloppuna näin tv:stä kiinnostavan dokkarin Vermeeristä. Hän ja taiteensa olivat unohduksissa hänen lyhyen elämänsä jälkeen lähes sata vuotta. Kylläei ihminen eläessään aina tiedä, millaisen jäljen jättää maailmaan.
Yksi tuttuni yrittää nähdä kaikki museoissa näytillä olevat Vermeerin työt. Vermeer ei tehnyt kirkkotaidetta kuten Caravaggio, sillä uskonpuhdistus kielsi kirkoista kuvat.
Lähetä kommentti