Tapasin tänä viikonloppuna kahta luokkakaveriani, joista toinen asuu täällä Tampereella ja toinen matkusti meitä katsomaan Kuopiosta asti.
Olemme siinä iässä, että vanhempamme ovat jo iäkkäitä (emme itsekään ole enää ihan nuoria), joten puhuimme kuolemasta.
Mietimme mikä olisi paras tapa hoitaa oma ruumis pois eläviä häiritsemästä. L sanoi, että tuhkaaminen kuluttaa runsaasta energiaa ja lisää ilmaston lämpenemistä.
Hautausmailla on kuulemma pulaa tilasta.
Ruumiin kompostointi olisi ekologisinta. Kompostimullassa voisi kasvattaa kukkia ja kesäkurpitsaa. Yritäpä kompostoida kokonaista kalmoa, niin ei siitä mitään tule vaikka kuinka heittelisit päälle kompostiherätettä. Ruumis olisi järkevä pilkkoa tai mielellään jauhaa pieniksi helposti kompostoituviksi paloiksi. Jostain syystä ajatus tuntui kuitenkin epämiellyttävältä, emmekä saaneet sovittua, miten lopulta pitäisi toimia.
Jos ruumiin hävittäminen olisi helppoa, eivät murhaajat jäisi koskaan kiinni.
Kanssamme iltaa istui myös M:n tytär H ja mies K. Annoimme H:lle hyviä ihmissuhdeneuvoja. Aamulla mietimme, että ehkä ne neuvot eivät lopulta olleetkaan niin kovin hyviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti