Sara Ehnholm Hielmin esseekokoelmassa "Ja sydän oli minun" pohditaan kirjoittamisen vaikeutta (kirjoittamisen ongelmista voi aina kirjoittaa jos ei muuta kirjoittamista keksi). Kaunokirjallisuuteen laajasti perehtynyt esseisti kertoo myös kustannustoimittajan työstä, kirjojen kustantamisesta ja kirjallisuudesta muutenkin.
Löysin kirjasta tällaisen Knausgård-sitaatin "Tätä nykyä tiedän, että kaikki kirjailijat ovat amatöörejä ja heitä yhdistänee vain se, etteivät he tiedä, miten romaani, novelli tai runo kuluu kirjoittaa... Ja samasta syystä vain ihmiset, jotka eivät osaa kirjoittaa, voivat kirjoittaa. Sillä jos tottumus pääsee kaunokirjallisuuteen, ei voi enää puhua kaunokirjallisuudesta, vaan yhdestä elämän tukirangasta muiden joukosta." Kovin lohdullista.
Sara Enholm Hielm, joka työskentelee kustannustoimittajana, tuntuu kovin inspiroituneen Knausgårdista ja päätyy kirjassaan avautumaan välillä vähän kiusaannuttavasti intiimeistä asioista, jotka tuntuvat jotenkin irrallisilta ja vähemmän kiinnostavilta kuin kirjan muu sisältö. "Ja sydän oli minun" on joka tapauksessa mielenkiintoista luettavaa kaikille niille, jotka kirjoittavat tai haluavat tietää miten kirjat syntyvät.
Kirjan kirjoittaja asui perheineen Roomassa vuoden verran. Kaupungissa luulisi tekstiä pulppuavan, mutta ei se kirjoittaminen ollut siellä sen helpompaa kuin kylmässä ja töykeässä Suomessakaan.
Allekirjoitin kustannussopimuksen ja nyt lähinnä hirvittää. Vaikka käsikirjoitus on olemassa, niin eihän sitä tiedä tuleeko siitä minkäänlaista romaania. Häpeämään sitä joutuu joka tapauksessa.
2 kommenttia:
Siitä tulee hyvä. Miten siitä nyt vois huono tulla?
Tuo sitaatti on hyvä. Aloin miettiä, että onhan sitä amatööri melkein kaikessa, kun kaikkea tekee ensimmäistä kertaa, aloittaa työssä, saa lapsen, siirtyy ikäkaudesta toiseen.
Toisaalta olisi vaikea kutsua vaikka Eeva Kilpeä enää amatöörikirjailijaksi. Ehkä Knausgård tarkoittaa nöyrää asennetta tai jotain.
Lähetä kommentti