Aloitin Pirkko Saision proosakokoelman Epäröintiä. Teoksessa käytetään metatekstiä (kirjan kirjoittaja viittaa tekstissä omaan kirjoittamiseensa, toivottavasti tämä meni oikein). Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni käyttämään näin fiiniä termiä! Kirja kuuluu niihin siunattuihin opuksiin, joita voi lukea yhtä aikaa vaikka jonkun romaanin kanssa.
Teen lääkärintöitä maanantaista keskiviikkoon. Työpäivien jälkeen puhun ihmisten kanssa vain äärimmäisissä pakkotilanteissa. Iltaisin makaan sohvalla silmäluomet suljettuina.
Perjantaisin käyn vesijumpassa ja torstaisin olen istunut kuuntelemassa luentoja barokin taiteesta. Nämä ovat olleet tänä syksynä elämäni raamit. Maanantain jumppa on tauossa ylioppilaskirjoitusten takia.
Vesijumpassa asetun altaan ikkunanpuoleiseen reunaan, kohtaan, jossa kaakelirivien välissä kulkee leveämpi sauma. Vaatteeni ripustan kaappiin nro 117. En ole vieläkään toipunut siitä kauhusta, jonka koin, kun en saanut kaapinovea auki. 117 on osoittautunut takuuvarmaksi valinnaksi. Suosittelen. Jostain syystä tuntuu, että vesijumppaa on nykyään joka toinen päivä.
Taidehistorian kurssilla olemme M:n kanssa asettuneet kolmanteen riviin. Vieressämme on istunut mies, jolla on pyöreä pää (pyöreässä päässä ei ole mitään vikaa!). Tänään tervehdin miestä. Luentojen jälkeen olemme juoneet teetä. Nyt on sitten renessanssi ja barokki hallussa.
Huomenna alkavat Kirjailijaliiton talvipäivät täällä Tampereella.
1 kommentti:
Minun kaappini numero uimahallissa on 52. Kertaakaan en ole viiteen vuoteen laittanut vaatteitani muualle. Isossa altaassa asetun takariviin vasempaan kulmaan. Siinäkin olen ollut viisi vuotta. Jumpan jälkeen syön parin jumppakaverini kanssa uimahallin kahvilassa yhden euron aamupuuron hillosilmällä. Tämäkin on tapahtunut kahdesti viikossa viiden vuoden ajan. Tiedän jo, että ensi syksyn ilmoittautuminen näihin aktiviteetteihin aukeaa 17.6.
Lähetä kommentti