Tampereelle on ilmestynyt lukuisia etnisiä ruokakauppoja. Niissä myytävät elintarvikkeet näyttävät eksoottisilta vieraissa pakkauksissaan. Olen ostanut myymälöistä kaikenlaista kummallista, tehnyt ulkomaanmatkan ekologisesti, kävellen. Oudon mallista pastaa, lasipurkkiin pakattua fetaa, oliiveja, papuja, pähkinöitä, keksejä ja mausteita (viimeksi harissaa).
Hämeenpuistossa toimii Viron herkkukauppa, jossa pyörii lähinnä venäjää puhuvia asiakkaita. Kaupan ainoa myyjä on aina kovin tiiviisti keskittynyt puhelimeensa tai tablettiinsa, mutta malttaa laskea laitteen kädestään ottaessaan asiakkailta maksun ostoksista. Myynnissä on hapanmaitotuotteita kuten erilaisia rahkavalmisteita, piimää, kefiiriä ja jugurttia. Kylmäkaapista löytyy juustoja, makkaroita ja hapankaalia. Hyllyt notkuvat erilaisista lasipurkeista, jotka sisältävät säilykkeitä. Tarjolla on karkkia, mm. Kalevin suklaata.
Ostin purkillisen luomujugurttia (kirsikkaa), joka maistui ihanalta. Rasvat ja kalorit oli painettu purkin kylkeen niin pienellä fontilla, etten onneksi nähnyt niitä.
Tiirailen kännykän näyttöäkin sen verran kaukaa, että jälkeläiseni ehdotti selfiekepin hankkimista. On minulla silmälasit, mutta en viitsi kaivaa niitä laukustani kuin erityistilanteissa.
Kirjailijaliiton sivulla sanotaan, että kustannussopimuksesta pitää neuvotella. Suppean kirjailijagallupin perusteella sopimuksen ehdoista ei yleensä juuri keskustella. Pyysin toisen kirjani palkkioon kokonaisen prosentin korotusta ja sain sen. Eihän sillä ole rahallisesti juurikaan merkitystä, mutta henkisesti kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti