E ehdotti, että lyhytelokuvafestivaalien lisäksi voitaisiin järjestää festivaalit, joilla näytettäisiin mahdollisimman pitkiä taide-elokuvia. Miten olisi filmi, jossa kärpänen kävelisi lahonneella puunoksalla kolme tuntia? Taustaääniksi ehdotan piinaavaa ininää. Siinä punnitaan kuka on todellinen elokuvaihminen.
Bulgarialaistaustaisen, kanadalaisen,Theodore Ushevin (1968) lyhytanimaatioista tuli mieleen taidegrafiikka. Yksi esitetyistä animaatioista oli puhtaasti abstrakti, muista löytyi tarina. Ushev sanoi piirtävänsä kaiken ihan itse.
Sympaattinen Ushev kertoi tehneensä yhden animaation omalla
verellään (kyseinen animaatio esitettiin toisessa näytöksessä, jota en
nähnyt). Veren valutti ohjaajan sisko Bulgariassa, jossa kuulemma voi tehdä mitä
vaan. Ushev kuljetti veriputket salaa Kanadaan lentokoneessa ja pelkäsi jäävänsä
kiinni. Verta on vieläkin tallessa pakastimessa.
Kokonaisuudessa nimeltään "Suku on pahin", esitettiin pari hulvatonta dokumenttia, toinen (intialainen Tungrus) kertoi perhettä terrorisoivasta kukosta ja toinen (kosovalainen Ne Mes) siitä kun perheenjäsenet joutuvat työskentelemään muualla ja kotipaikkakunnalle rakennetaan talot (jokaiselle veljekselle identtiset, tyttärille ei tietenkään taloja tehdä).
Born in Gambia toi mieleen, että samaan aikaan kun meillä länsimaissa tuohdutaan siitä, että joku mies katsoo naista väärällä tavalla, toisaalla naisilla ei ole minkäänlaista arvoa vaan nuoria tyttöjä silvotaan ja naitetaan pakolla vanhoille miehille.
Kritiikkinä voisin mainita, että elokuvien äänet oli säädetty niin kovalle, että kuulo oli vaarassa. Onko nykyään elokuviin tultava tulpat korvissa?
Kiitos taas Tampere film festival aivoja myllertävistä kokemuksista. Jonkun verran nähtiin myös tekotaiteellista p-kaa hermoja raastavilla äänitehosteilla. Moni hieno elokuva jäi minulta nytkin mainitsematta.
1 kommentti:
Tuohon kärpäshommaan... onhan meillä Andy Warhol. Luulisi olevan tarpeeksi pitkiä ja tylsiä juttuja.
Lähetä kommentti