Elokuvalippu Finnkinon premiumsaliin maksaa 17 euroa, mutta saahan sillä rahalla istua tekonahkaistuimella, jonka selkänoja joustaa ja narisee pikkuisen. Käsinojasta löytyy pyöreä kolo kaloripitoisia syötäviä varten, penkkiin mahtuu isompikin ihminen ja jalkatilaa on riittävästi.
Mainostulva katkeaa ja Finnkinon työntekijä käy toivottamassa meidät tervetulleeksi, hän kertoo minkä elokuvan tulemme näkemään (voihan olla, ettei joku sitä vielä siinä vaiheessa tiedä), mistä ovesta olisi poistuttava ja mihin aikaan elokuva loppuu. Luulisi, että nyt se elokuva vihdoin alkaa, mutta ei, elokuvien trailerit seuraavat toisiaan.
Äänen volyymi on säädetty niin kovalle, että kuulo on uhattuna. Suurta kaarevaa valkokangasta on alkuun vaikea katsoa viidenneltä riviltä, mutta pian siihen tottuu.
Green book on söpö, itkettävä ja kovin ennalta-arvattava elokuva. Hyvin tehtyä viihdettä ja miksei sitäkin tarvita. Itkin, nautin ja voimauduin, kuten oli tarkoituskin. Hyvä tausta irtokarkkien imeskelylle.
Olen miettinyt kovasti somea selaillessani Jaron Lanierin kirjaa "10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt". Olen koukuttuvaa sorttia ja tykkäykset ovat huumeeni. Vierailut blogissani ruokkivat minussa halua sanoa asioita eri tavalla kuin ajattelen. Ihan vaan siksi, että lukisitte. Paljastan vaikka jääkaappini, vatsamakkarani tai kaikkein noloimmat kömmähdykseni, jotta tätä luettaisiin. Liioittelen aina kun voin.
Heti kun olen tämänkin julkaissut, rikon kaiken tekemiseni kurkistelemalla, onko kukaan lukenut tai onko joku peräti kommentoinut tekstiäni. Faceen olen ottanut vähän etäisyyttä, sillä siellä piilee riski altistua asioille, joista tulee paha mieli.
Mietin sopivaa klikkiotsikkoa, mutta en keksi mitään, joka leviäisi facessa ja toisi lukijoita. Tällainen minä olen.
6 kommenttia:
Sama vika! Tuntuu kyllä tosi kivalta, kun käydään, ja käyn kurkkimassa.
En tiedä, mistä sen ajan ottaisin, että menisin blogin lisäksi faceen, instaan, twitteriin ja mitä kaikkia niitä aikasyöppöjä onkaan. En siis mene.
Jossain oli sellainen ohje, että pitää laittaa valtavasti tageja, sellaisiakin jotka eivät liity kirjoitukseen, esim. 'porno' toisi aina paljon kävijöitä. Heh heh!
Ai, koit Green Bookin noin. Minä pidin enemmän. Jäin kovasti miettimään sitä, miten yksinäinen moninkertaisesti vähemmistöön kuuluva ihminen voikaan olla ja miten eristäminen lapsuuden ympäristöstä yksinäistää.
Pidin elokuvasta, mutta silti se oli kovin ennalta-arvattava.
Elokuva ei jää mieltä vaivaamaan.
Marjatan kommentti tägeistä toi mieleen työmuiston ajalta ennen somea. Piti saada vastaus kollegalta, joka oli huono vastaamaan sähköposteihin. Muutaman muistutuksen jälkeen laitoin otsikoksi 'seksiä' ja kappas vain, tuli vastaus. Ei saa säikäyttää vanhaa miestä, hän aloitti vastauksensa. Otsikko oli vain huomion herättämiseksi, laitoin oman viestini loppuun.
Tageja en ole laittanut lainkaan.
Lähetä kommentti