Kirjailija

Kävelin lenkilläni erään kahvilan avoimesta ovesta sisälle. Kahvilan pitäjä (mies) kysyi, enkö pelännyt astua sisään kahvilaan. En pelännyt. Ostin kahvin, jonka mies haki keittiöstä ja söin palan kääretorttua (ei hääviä), sillä muuta ei ollut tarjolla. Mies uskoutui minulle, kertoi alkoholismistaan, konkurssistaan ja inhostaan AY-liikettä kohtaan. Sain 70 senttiä alennusta.

Maria Veitola luettelee Yökylässä-ohjelman alussa saavutuksensa ja kertoo olevansa kirjailija. Veitolan kolumneista on kerätty kirja, jonka nimi on Veitola. Kirjasta moni on löytänyt paljon samaistuttavaa, kirjan on julkaissut arvostettu kustantamo ja Veitolaa on luultavammin myyty suuret määrät. Vaikka olen julkaissut yhden romaanin (siis fiktiota) ja kirjoittanut kustannussopimuksen toisesta, en kutsuisi vielä itseäni kirjailijaksi. Luulen, että kirjailijuuteen tarvitaan enemmän. Nimitykseen ehkä tottuu vasta toisen tai kolmannen romaanin jälkeen.

Kun valmistuin lääkäriksi koin valkoisen takin käyttämisen noloksi, sillä enhän ollut sen arvoinen. Takki ei enää ole minulle ongelma, toisaalta voisin tehdä töitä ilman sitäkin.

Kirjailijaliiton talvipäivillä kirjailija Johanna Hulkko puhui siitä, että kaikkien kirjailijoiden pitäisi nauttia yhtäläistä arvostusta ja olla toisilleen kollegiaalisia. Hän puhui lastenkirjailijoista, joita jotkut eivät pidä kirjailijoina ollenkaan. Hän mainitsi myös vähemmän arvostelut genret kuten viihdekirjallisuuden ja toisaalta ne kirjallisuuden muodot, joilla ei Finlandia-palkintoa voi nykyään saada kuten esseet ja runot.

Nyt minä sitten otin puheeksi Veitolan kirjan, mutta poitti oli enemmän siinä, miten minä tämän kirjailija-aseman koen, miten paljon kirjailijuutta arvostan ja miten vähäisenä itseäni pidän vaikka omasta tylsästä elämästäni täällä kirjoitankin. Eiköhän tämä ollut tänään tässä.