Huomasin aamulla, että Viitaan piti lukea sata sivua tekstejä, tuli melkoinen kiire. Olin menossa suoraan Viidasta syntymäpäiville, matkalla kävin Alkossa ostamassa pullollisen shampanjaa. Ikäisilleni ihmisille on vaikea ostaa lahjoja. Edessäni jonossa seisoi nuori sievä vaalea nainen. Hän laittoi hihnalle ison pullon Leijona-viinaa. Myyjä ei suostunut myymään pulloa, koska nuori nainen oli juovuksissa. Kello oli 12. "On tässä kaupungissa muitakin Alkoja" totesi nainen ja häipyi.
Viidassa nauroimme hysteerisesti. Nauroimme sanoille pöydä ja duoli. Mitäköhän nauramista niissä oli. Näin jälkikäteen ajatellen ei mitään. Eräs viitalainen nainen oli saanut remonttimiehiltä soiton "Sulla oli makuuhuoneessa joku rako, jota pitäis katsoa". Niin fingerporilaista, tuohon ei edes Pertti Jarla kykenisi. Se rako oli siis seinässä näin selvennykseksi.
Menin suoraan Viidasta syntymäpäiville. Miehillä oli puvut ja naisilla leningit, olin pukeutunut farkkuihin. Mukavaa oli kuitenkin. Kotiin tulin auton takapenkillä kahden mukavan kuusikymppisen miesnäyttelijän välissä. Ei huono päivä noin kaikenkaikkiaan. Jossain naistenlehdessä päivälle annetaan arvosana skaalalla 4-10, kaikki antavat kiitettävän, haluavat luoda elämästää vähän paremman kuvan, sellaisen jota tällainen tavallinen tallaaja kadehtii. Olisiko minun päiväni kasipuoli. Jos olisin mennýt juhliin oikeassa asussa olisi arvosana saattanut nousta jopa kiitettävän puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti