Lääkärilehden tieteellinen päätoimittaja varoittaa lääkäreitä FB- ja blogikirjoittelusta. Potilaista ei pidä kirjoittaa tunnistettavasti. Tarkistin omaa blogiani, en kirjoita potilaista. Kuuluuko potilaan tietää lääkärin yksityiselämästä? Ei kuulu. Niinpä huijaan, liioittelen ja jätän kertomatta asioita. Teen elämästäni osittain fiktiota. Fiktiota saa lääkärikin kirjoittaa olettaisin. Onhan meillä Veronica Pimenof, Katri Lipson, Claes Andersson, Joel Haahtela...
Olen useamman vuoden ajan käynyt yksin erilaisissa kulttuuritilaisuuksissa. Olisin kiinnostunut erilaisista runouteen liittyvistä tapahtumista, mutta pelkään kirjallisuuspiirejä. Pelkäsin aiemmin psykiatreja ja psykologeja, luulin, että he näkevät ihmisen sisimpään. Sittemmin olen oppinut tuntemaan monta psykiatria ja psykologia. Eivät ne mitään näe, eivät pääse edes lähimpiensä pään sisälle. Nyt elän sellaisessa luulossa, että kirjailijoilla ja runoilijoilla on jotain sellaista tietoa, jota meillä muilla ei ole.
Ruotsalainen runoilija Bruno K. Öijer näyttää avaruusoliolta. Tämä runo on kokoelmasta Hopeanmustaa:
MUUTA MIELESSÄ
tulin
koskettaneeksi sinua
myöhään yöllä kauan sitten
ja muistaakseni
sinä olit juonut liikaa
ja olit surullinen koska olit unohtanut nimen
sille joka oli ommellut tämän maailman
en usko halunneeni lohduttaa sinua
minulla oli muuta mielessä
mutta sanoin että jossain neulan
täytyy olla tallella
ja joka kerta kun tuuli ravisuttaa maata
tämän neulan voi nähdä sinkoutuvan ilmaan
ja iskevän maahan
kuin huimaavan lyhyt sokaiseva salama
monen peninkulman päässä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti