keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Takuri

Olen takapäivystäjä "takuri". Takureina toimivat usein jo kokeneemmat kollegat, jotka päiväsaikaan hoitavat oikean isovarpaan ongelmia poliklinikalla. Joutuessan ensiapuun töihin he sotkevat kaiken. He yrittävät näyttää päteviltä ja osaavilta ja yleensä he myös onnistuvat herättämään luottamusta verrattuna nuoriin kolleegoihin, joita siellä työskentelee. Nämä tytöt ja pojat kylläkin tietävät huomattavasti enemmän kuin tämä takuri. Lukuunottamatta niitä oikean isovarpaan tauteja, joista takuri tietää kaiken.

Olen päivystänyt elämässäni lukuisia öitä. Useinmiten päivystyskämpässä ehtii käydä sen verran, että heittäytyy pitkäkseen kapealle laverille, jossa on 2 cm vaahtomuovipatja. Seinällä lukee: Päivystäjä, petaa itse vuoteesi ja pistä aamulla vuodevaatteet likavaatekoriin. Parhaassa tapauksessa huoneeseen on kuljetettu mustavalkoinen televisio. Suihkuhuoneen lattia ja seinät on päällystetty muovimatolla. Automaatissa on nestettä jossa lukee laitospesuaine. Jos laitat sitä hiuksiisi niin ne eivät enää koskaan toivu kolauksesta. Yölamppuna on käytöstä poistettu tutkimusvalaisin. Viereisessä huoneessa juuri korvasi vieressä kuorsaa neurologipäivystäjä. Kun puhelin yöllä soi ja sehän soi, et voi olla varma kutsutaanko neurologia,sisätautilääkäriä vai kirurgia, kaikkien puhelinten äänet ja myöskin puhe kuuluu hämmästyttävän selvästi korviisi.

2 kommenttia:

Matkareetta kirjoitti...

Mistähän johtuu, että nuo päivystysmörskät ovat jääneet niin hyvin mieleen, pieniä yksityiskohtia myöten? Huonoista fiiliksistä? Nuorena siellä pelotti ja sitten kun ei enää pelottanut, vitutti? Jos joskus sattui vaipumaan unen kaltaiseen tilaan, näki varmasti unta jostain kamalasta poliklinikalla odottavasta tapauksesta? On minulla yksi romanttiseksi luonnehdittava muistokin, monta harmaat hiusta, silmäpussia ja ikäjuonnetta sitten. Eräs kollega oli tehnyt pitkällisen selvityksen häntä miellyttävän päivystyshuoneessa satunnaisesti tuoksuvan parfyymin käyttäjästä ja päivystyslistoja seurattuaan päätynyt minuun. Selvennykseksi: asiasta ei seurannut sen kummempaa.

Heidi kirjoitti...

Jossain vaiheessa ennen kännykkäaikaa tein päivystystä kotoa käsin. Töistä lähtiessä ilmoitin, että minut tavoittaa numerosta se ja se. Sitten lähdin kylään ja soitin töihin: olen puolen tunnin kuluttua numerossa se ja se.

Sitten tuli haku, seuraavaksi sellainen matkapuhelin, valtava halko, joka joko toimi tai sitten ei, yleensä ei.