Kalasääski

Huijasin itseni imuroimaan palalla vahvaa juustoa ja lasillisella australialaista punaviiniä. Yritin kirjoittaa tarinaa tradenomista. Huonolla menestyksellä. Aion huomenna kaikesta varoittelusta huolimatta lähteä junaan.Varustaudun vuorokauden muonavarastolla sekä lämpimillä vaatekerroilla.

Tässä sellainen vanha typerä pikkutarina, en muista olenko "julkaissut" täällä.

Kalasääski (uros)

Olli rakastaa kalastamista. Vesi on muutenkin hänen elementtinsä. Aiemmin Olli harrasti sukeltamista, enää hän ei mahdu märkäpukuunsa. Ollilla on kalju, jota kehystävät hennosti kihartuvat vaaleat hiukset. Kasvoilla viipyy ystävällinen hymy ja kainalosta pilkistää päivän lehti. Lehden Olli levittää työpaikan kahvihuoneen pöydälle. Myhäillen hän kääntelee sivuja. Hän ei enää nykyään kuuntele kahvihuoneen naisten höpinöitä, on oppinut sulkemaan korvansa.

Työhuoneessaan hänellä on kalastusvälineitä ja puukko, jolla hän taitavasti kuorii hedelmät. Pöydillä lojuu omenanraatoja. Naispuoleiset työkaverit huomauttavat sotkusta ja hajustakin, joka huoneessa aina välillä tuntuu.

Keväisin Olli ottaa lomaa pohjoisen kalastusreissua varten. Matkalla kalju aina palaa kevätauringossa rakoille. Myöhemmin iho hilseilee pitkään, irtoilee suomuina päälaesta. Olli tuo töihin itse savustamansa kalan. Lohi on kääritty voipaperiin. Kevään viimeiset verkot nostetaan riskillä. Joka kevät Olli putoaa jäihin. Kalastukseen tulee lyhyt tauko kunnes vedet ovat taas jäästä vapaat ja verkot voi taas soutaa mökkijärvelle.

Olli tulee taas kerran kahvihuoneeseen, levittää lehden pöydälle ja kaataa kahvia valkoiseen mukiin. Hän hörppii kahvia ja silmäilee kiireettömästi lehteään. Sitten hän alkaa valittaa, että ei enää näe kunnolla. Katson hänen silmälasejaan. Ne ovat peittyneet kalansuomuihin.