torstai 24. helmikuuta 2011

Ulokkeet ja parvekkeet


Minä tein oman blogiluettelon. Minä osasin. Olen taitava, älykäs, kaunis ja lahjakas. Ettekö usko? En usko minäkään. Kun päätin tehdä tuon luettelon niin huomasin, että en juurikaan seuraa toisten blogeja. Luen erään ystävän blogia, kaipa voin sanoa häntä ystäväkseni, en ole tuntenut häntä kauaa ja tapaamme kerran vuodessa. Olen päättänyt, että kyse on kuitenkin ystävästä. Jokatapauksessa tuo blogi ei ole julkinen. no luen lisäksi paria muuta blogia. Koska luettelo olisi näyttänyt köyhältä niin keksimällä keksin lisää.

Varasin eilen liput näytelmään New Karleby.Näytelmä on arktisen trilogian viimeinen osa, sen ovat kirjoittaneet Klaus ja Leea Klemola. Minusta edellinen osa Kohti kylmempää oli omituinen, siksi on tämäkin nähtävä. Samalla kun varasin tuohon näytelmään viisi lippua ostin itselleni huomiseksi lipun näytelmään Hämähäkkimiehen kosto. Luokkakaverien kera katsomme maaliskuun alussa Päällystakin, teatterivieraat tulevat Kuopiosta. Pari kaveria tulee huhtikuussa kylään ja käymme kokemassa Sirkku Peltolan Lämminveriset, tämä teatteri-ilta on perinne, joka alkoi vuosi sitten. Samalla kun ostin nuo liput, hankin Eeva-Liisa Mannerin elämästä kertovaan näytelmään kaksi lippua, menemme tällä kertaa teatteriin luokkakaverini kanssa. Hän teki koulussa tutkielman aiheesta ulokkeet ja parvekkeet Eeva-Liisa Mannerin tuotannossa. Aiheen antoi persoonallinen äidinkielenopettajamme. Ei se tähän suinkaan lopu. Käyn vielä keväällä Hämeenlinnassa, ohjelmassa on Martti Suosalon Mielipuolen päiväkirja.

Luen Antti Nylenin esseitä ja koska kävellessä on vaikea lukea olen kopioinut MP3 soittimelle Kari Hotakaisen teoksen Juoksuhaudantie ja seuraavaksi on vuorossa Daniel Katzia. Kevääksi on vain yhdet konserttiliput ja pitäisi tietysti ehtiä Tampereen taidemuseon uusimpaan näyttelyyn: vuoden nuori taitelija, Anna Tuori. Millä ajalla käyn elokuvissa?

Kyllä kulttuuri sitten rentouttaa ihmistä. Pääsee irti työstressistä.

1 kommentti:

Divine kirjoitti...

Pitäisi varmaan harkita joskus äänikirjoja. Olen ihan oikeasti toisinaan lukenut kävellessä matkalla töistä kotiin. Viimeksi tiistaina.