Söin aamiaisella eilen ostamani laskiaispullan. Olen hulluna laskiaispulliin.
Kirjoitin eilen siitä kuinka uutisissa kerrottiin miten Nokian työtekijät eri paikkakunnilla kerättiin halleihin tiedoitustilaisuutta varten. Oulussa porukka kuskattiin vanhaan makkaratehtaaseen...
Viime viikonlopun runo jäi julkaisematta. Tämän viikonlopun runo on Wislawa Szymborskan, kirjan nimi on Sata Szymborskaa
KIITOS
Olen kiitoksen velkaa
niille, joita en rakasta.
Helpottuneena hyväksyn,
että he ovat jonkun muun läheisiä.
Iloitsen, etten ole
susi heidän lampailleen.
Tunnen rauhaa heidän seurassaan,
vapautta,
ja sitä rakkaus ei suo minulle
eikä vie sitä minulta.
En odota heitä levottomasti huoneessa kulkien.
Rauhallisena
lähes aurinkokellon lailla,
ymmärrän,
sen mitä rakkaus ei ymmärrä,
annan anteeksi sen mitä rakkaus ei koskaan anteeksi antaisi.
Tapaamisesta ensimmäiseen kirjeeseen
ei kulu ikuisuutta,
vaan ainoastaan muutama päivä tai viikko.
Matkat heidän seurassaan ovat aina onnistuneita,
konsertit keskittyneesti kuunneltuja,
katedraalit tarkoin nähtyjä,
maisemat selkeästi mieleen piirtyneitä.
Ja kun meidän välillämme
on seitsemän vuorta ja jokea
ne ovat vuoria ja jokia
tuttuja kartoista.
On heidän ansiotaan
jos elän kolmessa ulottuvuudessa,
epälyyrisessä, epäteoreettisesssa,
todellisessa tilassa, jonka horisontti vaihtelee.
He eivät itse tiedä
kuika paljon he kantavat tyhjissä käsissään.
"En ole heille mitään velkaa"-
vastaisi rakkaus
tähän avoimeen kysymykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti