Hyvä Terveys-lehdessä kehoitettiin murehtimaan tunnin ajan päivässä ja kulkemaan muut ajat huolta vailla. Murehtiminen tapahtuu ennalta määrätyssä paikassa, vaikka istuen tietyllä tuolilla. Jos ikävä ajatus tulee mieleen muina aikoina se kirjoitetaan ylös ja sitten unohdetaan. Jos minä päätän, että en ajattele jotain tiettyä asiaa, se tunkeutuu jatkuvasti päähäni. Suunnittelen sopivaa murehtimispaikkaa, se tuolihan on auttamattomasti piloilla noiden märehtimissessioioden jälkeen.
Jossain elämänvaiheissa tuli kuunneltua ahkerasti tiettyä levyä. Tuon musiikin kuunteleminen saa edelleen aikaan lähes fyysisen pahanolontunteen, vaikka samainen musiikki toi aikoinaan lohtua.
Omat ikävät asiat on hyvä asettaa pidempään ja laajempaan perspektiiviin. Siinä ei enää paljonkaan merkitse vaikka olisit kulkenut kaupungin läpi hameenhelma sukkahousun vyötärön alle unohtuneena. Tulin muuten yhtenä päivänä ruokalasta valkoisen lääkärintakin etumus yltä päältä punaisessa kiisselissä. En ollut huomannut mitään. Onneksi sairaalassa on suojavaatteet, omat eivät ruokalassa likaannu. Ei myöskään tarvitse paljonkaan pohtia, mitä laittaa töihin päälle. Miten minä nyt kiisseliin ja pukeutumiseen harhaannuin.
Lukupiirimme kokoontui eilen kodissa, jossa asustaa arkkitehti. Hyvin viehättävä asunto. Olin kateellinen. Kaikki mööpelit olivat jonkun tunnetun suunnittelijan tekemiä. Seinillä oli ihanaa taidetta. Ei todellakaan mitään prameaa. Aloin taas haaveilla uusista taideostoksista.
4 kommenttia:
Luin samaisen artikkelin kyseisestä lehdestä. Ihan totta, mistä löytyisi kertakäyttöpaikkoja jokaiselle murehtimis/märehtimiskerralle, ettei niiden jälkeen jäisi mikään muistuttamaan ikävästä asiasta? Eipä taida edes arkkitehti osata sellaista kotia suunnitella jossa tämä onnistuisi.
Mukavaa viikonjatkoa!
P.s. kiisseli takillahan on piristävä väriläiskä... ;)
t. Murehtiva märehtijä
Sain töissä vuosia sitten yllättäen tiedon tuttavani itsemurhasta. Tauolla kahvijugurttia syödessä vuodatin kyyneliä ja surin tapahtunutta. Edelleenkin kahvijugurtti tuo mieleeni tuon hetken ahdistuksen ja surun, näinikin vaatimaton muistuttaja. Artikkelin suositus murehtimispaikasta on mielestäni huono.
Märehdin ja murehdin asioita missä milloinkin. Eikö se ole sama murehtia asiat saman tien paikasta riippumatta ja jättää sitten ne taakseen.
Jos osaisikin murehtia ja sitten jättää taakseen. Se olisi hyvä taito.
Lähetä kommentti