Kävin Zumbassa. Harrastan liikuntaa, jotta en ajattelisi liikaa. Olen huomannut, että ajatteleminen tekee ihmisestä onnettoman. Huoleton urheilija viilettää läpi elämänsä sen kummemmitta ahdistuksitta.
Jos joku nyt ei vielä tiedä mikä on Zumba niin se näyttää olevan tanssillinen jumppa, jossa käytetään mm. salsan askelia ja reggaeton musiikkia. Kuubassa reggaeton oli varsin suorasukaista eroottista peliä, jossa oli kuitenkin huumoria mukana. Tästä jumppaversiosta oli erotiikka karsittu. Sali oli täynnä iloisesti hypähteleviä naisia jumppatrikoissaan.
Lainasin kirjastosta Antti Nylenin "Vihan ja katkeruuden esseet". Erittäin piristävää luettavaa. Ymmärrän esseistiä hyvin. Hän suhtautuu lihansyöntiin ja lihanjalostusteollisuuteen samantyyppisellä vihalla, jota minä koen suomalaista liikennekulttuuria kohtaan. Kukaan ei enää jaksa tätä kuulla, mutta miksi aina lähdetään siitä, että yksityisauto en ensisijainen liikkumisväline. Jalankulkija ja pyöräilijä on toistuvasti viimeisenä oli kyse väylien rakentamisesta tai vaikkapa talvikunnossapidosta. Tämä tapahtuu aikana, jolloin ilmastonmuutos on tosiasia, samaten ihmisten lihominen. Ehkäpä päättäjät ja katujen kunnosssapitäjät ovat kateellisia meille autottomille. Meillä jää runsaati rahaa kaikkeen kivempaan, ei tarvitse etsiä pysäköintipaikkaa, ei käyttää autoa huollossa tai katsastuksessa. Taidan vääntää aiheesta esseeteoksen "Vihan ja katkeruuden pyöräilyesseet".
1 kommentti:
Kuulostaa hyvältä. Samassa kaupungissa pyöräilevänä voin allekirjoittaa adressinkin, jos sellaista joskus alat keräämään.
Lähetä kommentti