Viski

Alan epäillä omaa sosiaalisuuttani, lähes viikon kongressimatkan jälkeen on hienoa olla yksin. Paluulento meni mainiosti, kiitos Illimaar Altosaarin, jonka paikka sijaitsi rivillä 21 ja joka siirtyi sveitsiläisten nuorten miesten toivomuksesta viereeni. Illimaar sanoi, että hän suostui vaihtamaan paikkaa sillä edellytyksellä, että pääsee blondin viereen ja niinpä hän pääsi. Minä melkein unohdin lentokoneen hyvinkin todennäköisen putoamisen mukavan seuran vuoksi ja jostan syystä tämä ilma-alus pysytteli taivaalla mitä nyt välillä vähän tutisi.

Vietin muutaman päivän alani kongressissa Glasgowssa. En ole koskaan istunut yhtä ahkerasti luennoilla, syynä saattoivat olla kaupungin varsin rajoitetut turistilliset mahdollisuudet sekä sopivan lintsausseuran puute. Luennot olivat kyllä erinomaisia. Luentosalien ilmastoinnin oli säätänyt joku sadisti, sillä siellä oli helvetin (anteeksi) kylmä. Tasapainon vuoksi myös ulkona oli hyytävää. Skoteilla lienee jonkinlainen häiriö lämmönsäätelyssä, niin vähäisissä pukimissa he liikuskelevat. Oikeastaan hämmästyttävää, että olen edelleen hengissä, ottaen huomioon kylmyys, lentäminen ja yllättävistä suunnista syöksähtelevät ajoneuvot.

Hotelliaamiaisella oli tarjolla viskiä, pullo seisoi kaurapuurosaavin vieressä ja sitä oli todellakin tarkoitus lorauttaa aamupuuroon. Ehkäpä viskikaurapuuro on skottien kylmänkestävyyden salaisuus. Pistäydyimme viskitislaamossa, alkutekeissä oleva viski oli todella pelottavaa. Se pulppusi ja porisi suurissa sammioissa kunnes mokoma puuro tislataan ja sen jälkeen säilytetään tynnyreissä vuositolkulla. Näin saadaan paha ja väkevä juoma, jota siis voi nauttia vaikkapa kaurapuuron kera.

Jatkan raportointiani huomenna. Tosin kovin paljon kerrottavaa ei ole, ellette ole kiinnostuneita luennoista. Jotain kuitenkin mm. asiantuntevaa tekstiä jalkapallosta ja vähän taidetta.