sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Eatles

Osallistuin eilen Beatles -aiheiseen pubivisaan Beatles happeningissa. Tiedän juuri ja juuri yhtyeen jäsenten nimet, en paljon muuta. En ollut kuullut, että Eric Clapton soittaa kitaraa levyllä "While my guitar gently weeps" ym. kaikkien muiden mielestä banaalin helppoa asiaa. Ainoa, missä pärjäsin oli kappaleiden nimiväännökset ja tiesin myös Norah Jonesin isän nimen (Ravi Shankar). Juokkueessani oli kaksi Liverpoolin Beatles -festivaalien kävijää ja yksi, joka oli lukenut Mauri Kunnaksen Beatles -aiheisen kirjan ulkoa.

Kilpailun päätuomari on nuoruuden tuttavani Kuopiosta. Ehdotin hänelle uusia kilpailukysymysksiä: "Mitä John Lennon söi aamiaiseksi ensimmäisenä koulupäivänä?", "Selvitä reitti Ringon lähikauppaan vuonna 1962." Viime vuoden kisavoittajan kotona on kuulemma Beatles -aiheinen vessa, jonka saippuatelineessä lukee Yellow soap marine.

Tilaisuudessa yleisölle esiteltiin jonkinlainen rautainen häkkyrä, joka oli aikoinaan toiminut Ringon synnyinpirtin takanreunuksena. Sitä olisi varmaan saanut käydä suutelemassa.

Olen kuullut kahdessa päivässä riittävästi Beatles -tuotantoa. He ovat kuulemma levyttäneet pari sataa kappaletta, kysäisin Jakelta. Sainpahan laitettua tähän tämän: istuin Jake Nymanin vieressä konsertissa. Miehessä ei ollut yhtään kyynistä rockpoliisia, vaan hän vaikutti nauttivan musiikista, kuten me muutkin.

E keksi Beatles -aiheisia kompakysymyksiä: ruokahaluton Beatle: eatles, Beatlesien toinen kotikaupunki: Beatlehem.

Lisää John Lennonin lyriikkaa:

We're playing those mind games together
Pushing the barriers planting seeds
Playing the mind guerrilla
Chanting the Mantra peace on earth
We all been playing those mind games forever
Some kinda druid dudes lifting the veil
Doing the mind guerrilla
Some call it magic the search for the grail
Love is the answer and you know that for sure
Love is a flower you got to let it grow
So keep on playing those mind games together
Faith in the future out of the now
You just can't beat on those mind guerrillas
Absolute elsewhere in the stones of your mind



8 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Mä en kyl... pysty. Musta Beatles on maailmanhistoria munattomin poppoo. Kuunnelkaa nyt niitä lallatuksia ja vinkumista. Viiiiuviiuuu yyyy yyy. Vaan kai sellaisellakin sitten tienaa tarpeeksi, en vaan ymmärrä, miksi.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Olet totaalisen väärässä. Ei ole munaton, ei todellakaan. On rallatuksia, mutta myös tiukkoja rock-kappaleita.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Nuori englantilainen naiskööri sai kappaleet kuulostamaan tuoreilta ja niissä oli ainakin luomumunaa (lainaus yhdeltä vanhalta tutultani, jonka siellä tapasin), puhumattakaan tiukasta brasililaisduosta (tai oikeastaan triosta, kolmantena Mac) tai nuorista söpöistä skottipojista.

Kaisa kirjoitti...

Maailma tarvitsee myös rallatuksia. All my loving kolahtaa joskus juuri oikeaan kohtaan myötätuntoisella sävelmällään; eikä Yesterdayn vika ole että sitä on vähän liikaakin soitettu.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Yesterdayta ei muuten esitetty kertaakaan ja Hey Jude vain kerran.

Dessu kirjoitti...

...että tällainen tilaisuus, josta en tiennyt / johon en päässyt. Harmittaa.

Minulle Beatles oli mullistava elämys 13 - 14-vuotiaana. Se todella kolahti ja muutti maailmani. Onkohan mikään sen koommin kolahtanut yhtä voimakkaasti?

Dessu / Töölöntorin laidalta

Dessu kirjoitti...

...että tällainen tilaisuus, josta en tiennyt / johon en päässyt. Harmittaa.

Minulle Beatles oli mullistava elämys 13 - 14-vuotiaana. Se todella kolahti ja muutti maailmani. Onkohan mikään sen koommin kolahtanut yhtä voimakkaasti?

Dessu / Töölöntorin laidalta

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Ei hätää Dessu, ensi vuonna sitten.