Eilinen tekstini oli blogini kunniakkaan historian kommentoiduin. Kannatti kirjoittaa jaxuhalista, vaikka jollakin lukijalla tuli melkein oxennus,
Palaan toiseen mieliaiheeseeni, joka on tietysti ruukkukkaset. Sain lääke-edustajalta ennen joulua joulutähden. Niitä myytiin marketissa vitosella, joten kukan vastaanottaminen ei täyttäne lahjuksen vastaanottamisrikoksen kriteereitä. Se raukka on jo jonkin aikaa näyttänyt melko riutuneelta. Tänään huomasin alastomien varsien olevan hiirenkorvilla. Olin jo tehnyt DNR (do not resuscitate) päätöksen, jonka jouduin pyörtämään. Ruukkua koristi nuhruinen joulupaperi, jonka tänään irroittelin ja piilotin muoviruukun kirpparilta hankkimaani saviastiaan. Joudun säilyttämään kasvia hyllyllä suisidaalisen kissani ulottumattomissa (kasvi on myrkyllinen).
Kun poistun hetkeksi vastaanottohuoneestani, peittävät pöytääni lappuset, joissa minua kehoitetaan soittamaan potilaille, uusimaan reseptejä ja kaikenlaista muuta ylimääräistä. Nämä lappuset saavat minut välillä kiristelemään hampaitani. Yksi hoitajista piirtää pyyntöihin kukkasia ja hymiöitä. Mitä leveämpi hymynaama, sitä suurempi ylimääräinen työtehtävä.
2 kommenttia:
Oi ku kaunis tiiliseinä, kerro siitä!
Onhan ne laput varmaan ajanmittaa rasittavia, mut hauskaa on kukkaset ja hymiöt. Taitaa hoitsut tietää, et sä teet työs hyvin ja siks tuovat sulle lappusia. Ne tykkää susta, selkeesti. :)
Se on keittiön seinä, taitaa olla jotain koristetiiltä. Siis sellaista ohutta.
Lähetä kommentti