Kaksi puheenaihetta

Suomeen mahtuu normaalioloissa yksi puheenaihe, nyt puheenaiheita kiertelee karussa maassamme ennätysmäiset kaksi: presidenttimme pyytämä palkanalennus sekä mahdollinen suomalainen rasismi. Kun kaikki muutkin näistä kirjoittavat, niin olen minäkin pakoitettu niistä jotain veistämään.

Uhrautuvainen presidenttimme on tarjoutunut laskemaan verotonta vuosiansiotaan vuoden 2006 tasolle eli vaivaiseen 126 000 euroon. Tämän kyseisen luvun hän valitsi, koska taloutemme kituu tällä hetkellä kuulemma tuon vuoden tasolla. YK on nimennyt vuoden 2006 aavikoitumisen vuodeksi, samana vuonna Conan O'Brien kävi Suomessa ja Marko Lämsä valittiin tangokuninkaaksi. Vuosi on siis sopivan kaukana, siitä ei kukaan enää muista mitään, mutta niin lähellä ettei sitä kukaan vielä halua muistella. Taloudesta ei minulla varsinkaan ole mitään käsitystä. Maksoin tuolloin asuntolainaa ja maksan sitä edelleen. Vaatimattomaan tulotasoon tyytyvää presidenttiämme peesaavat nyt lukuisat muutkin yli 100 000 euron nettovuosiansioilla kituuttavat yritysjohtajat. Ilmoitan heti, etten aio palkanalennukseen suostua, mutta olenkin ahne lääkäri. Voin kyllä mennä presidenttiämmekin pidemmälle ja luopua kaikesta kuvitteelllisesta nettotulostani, joka ylittää 100 000 euroa. En kylläkään ymmärrä miten valtiontaloutta hyödyttäisi vaikka jokaikinen suomalainen luopuisi vaikkapa kymmenesosasta ansioistaan. Eivätkös verotulot tuolloin laskisi ja rahaa olisi entistä vähemmän käytettäväksi vaivaistalojen ylläpitoon. Jos käteen jäävä raha pienenee niin kulutetaan vähemmän, eikä käytetä kampaajien ja kynsihoitoloiden palveluita (jos tällainen naisellinen esimerkki sallitaan), vaan nuo hyvänhajuiset yritykset menevät nurin.

Lisäpalkka ei jaksa kauan innostaa, jos työ on pakkotahtista. Nyt ei kuitenkaan aiota palkan alentamisen myötä inhimillistää työmääriä. Työtunteja vihjaistu jopa lisättävän. Leskiparoilta uhataan viedä viimeiset eläkerovot. On esitetty työkyvyttömyyseläkkeiden määräaikaistamista. Vastustan tätä itsekkäistä syistä. Kun vihdoin on saatu monen B-lausunnon ja kuntoutustoimen jälkeen ruinattua jollekin vaivaiselle työkyvyttömyyseläke, niin rumba pitäisi toistaa parin vuoden välein (en ole varma miten pitkää määräaikaisuutta on esitetty).

Toinen puheenaihe on ollut suomalainen rasismi. Muistan aikoinaan savolaisisännän, joka tokaisi afrikkalaistaustaisen henkilön nähdessään: "Että pittää olla ihmisellä musta nahka!". Hupaisaa lukea FB:ssa  keskustelun etenemistä. Ensin ilmaantui Hesarin linkki, jossa pitkään Suomessa asunut palestiinalainen kirjailija, josta käytän lyhennettä UAH, sillä hänen nimensä on hankala kirjoittaa, sanoi muuttaneensa Helsingistä Amsterdamiin suomalaisen rasismin vuoksi. Rasistinen huutelu kohdistui hänen pieneen tyttäreensä. Linkkiä kommentoitiin kertomalla hollantilaisesta äärioikeistolaisesta rasistisesta puolueesta, jolla on maassa 1,4 miljoonan ihmisen kannatus. Tästä vedettiin johtopäätös, ettei Suomessa oikeastaan ole rasismia, Hollannissa on. Seuraavaksi joku kertoi olleensa UAH:n kanssa vesperissä, jota UAH oli valittanut tylsäksi. Vielä raskauttavampia seikkoja tulee esille: varmojen lähteiden mukaan  UAH oli arvostellut hänelle tarjottua ateriaa. Toisin sanoen Suomessa ei ole rasismia vaan UAH on kiittämätön nirppanokka. Lopulta joku epäili UAH:n sanaa (ei oikeasti kukaan voi Suomessa huutaa lapselle "saatanan neekeri").

Nyt olen sanani kahdesta viikon tärkeimmästä puheenaiheesta sanonut ja olen oikeutettu palkitsemaan itseni lasillisella punaviiniä.