Pikkujouluelvis

Eilen järjestettiin klinikan pikkujoulut, jotka olivat siis varhaiset tai myöhäiset, ihan miten asian tahtoo nähdä. Lähdin pikkujouluihin lähes suoraan Kuopion junalta. Tilaisuudessa esiintyi Ylöjärven Elvis-kopio, jonka taustalla soi Mac. Miehen naamaa peitti värivoidekerros, jota naisella pidettäisiin liiallisena. Hiuskiekura näytti autenttisiselta ja lantiokin vatkasi melko luotettavasti. Jotain karsimasta puuttui, tosin esiintyjä ja yleisö lämpenivät loppua kohden. Elvis vitsaili tekohengityksestä, jonka antajaksi toivoi naissukupuolen edustajaa. Mies halusi varmaan vakuuttaa värivoiteesta, hiusväristä ja punaisesta silkkipaidasta huolimatta olevansa hetero.

Tanssin miehen kanssa, joka oli nähnyt nuorena poikana aidon Elviksen. Mies kieputti minua niin, että oikea ranne on tohjona. En kaatunut (ihme kyllä) vaan ranne vääntyi pyörähtelyissä. Yhden miehen takin helma kärähti, muita vahinkoja ei ehtinyt ennen puolta yötä sattua. Poistuin juhlista vauhdikkaasti kuin tuhkimo, en kuitenkaan vaunuilla vaan farmariautolla.

Pikkujouluissa esiintyi klinikan oma bändi, jonka akustisesta soitosta tuli hyvä mieli.

Kuopiossa meni niinkuin meni. Pidin kaksi esitystä ja toimin yhden session puheenjohtajana. Esityksiä kehuttiin, mutta kukapa kehtaisi tulla haukkumaan. Kuopion tori oli remontin alla. Tammimarkkinat sinnittelivät torin ehjällä osalla. Eivät olleet markkinat entisellään, lapsuudessa näkemäni strip tease -linja-autokin puuttui. Eipä taida olla enää paljon sen keskeistä asiakaskuntaakaan, maatalon isäntiä.

Nyt olen siis yhdistykseni puheenjohtaja. Hallituksen kokouksessa tapahtui se, mistä esimieskoulutuksessa varoiteltiin: toinen henkilö otti osaksi puheenjohtajuuden. Minulla ei ole riittävästi karismaa. Eikä tule.

Pitänee lähteä hankkimaan ranteeseen joku kääre.