Dessu tarjoaa blogissaan ihania listoja: kauneimmat, rumimmat ja vaikeimmat sanat. Päätän heti kirjoittaa punk -kappaleen rumimmista sanoista. Se osoittautuu kuitenkin liian vaikeaksi tehtävään varaamassani ajassa (15 min). Alku oli kylläkin helppo "KELA on räkäklimppi", mutta sitten runosuoneni tyrehtyy, kuin oikukkaat laskimot konsanaan. Päädyin kuitenkin "proosarunoon" kauneimmista sanoista:
Rämmin kylkimyyryä aamukasteisen horsmikon poikki kohti Alkoa. Lasteni äiti loikkii kauriina perääni, tarrautuu takinliepeeseeni kuin herttainen haave. Avaan napit, vapaudun palttoosta ja jätän helmasta roikkuvan naisen koivikkoon."Lupaus on lupaus!" huutaa vaimo ja heiluttaa mattopiiskaa. "Mies on mies!" heitän takaisin ja jätän naisen usvaan.
Tartun paratiisin ovenkahvaan ja kuin lammaspaimen kerään omenaviinit koriini. Rannassa avaan pullon, ensimmäinen suullinen on melankoliaa. Sitten viini täyttää vatsan kuin saunan lämpö.
Silta, johon luotin, romahti kuin ensirakkaus, silti iltahämärässä alan uskoa kuulaisiin enkeleihin. Vedestä nousee parantava kuutamo.
2 kommenttia:
Myöhästyin vähän siitä kommenttiruuhkasta inhosanojen suhteen. Pohdiskelin näin jälkikäteen, että eniten minua karmivat näköjään ne ilmaukset jotka OVAT OLEVINAAN rehellistä suomea, mutta eivät ole: juurikin, pitkässä juoksussa, niin päin pois, "ei oo TODELLISTA"...
Jaxuhalin kestän selvästi paremmin kun se ilmoittaa jo äksällä pelleilevänsä.
Mutta ajattelin alkaa kerätä talteen suomen kielen ihania sanoja, joita liian vähän käytetään. Tänään törmäsin oppikirjassa SALAVIHKAISEEN.
Inhoan tuota pitkää juoksua, samaten jalkauttamista. Nyt tuntuvat olevan muotia rajapinnat...
Lähetä kommentti