Nousin ylös vuoteestani kymmenen tunnin raskaan yöunen jälkeen. Eikös tällainen ennusta jotain?
Nykyisin tapahtumia on vaikea kiinnitttää mihinkään. Vuodet jolloin lapset syntyivät, menivät päiväkotiin, kouluun, vuosi, jolloin menin naimisiin ja vuosi jolloin erosin, lukuisat muutot ja työpaikan vaihdot. Jotta muistaisin vuoden 2013 on vaihdettava edes asuntoa.
Vietin eilisen illan Ikurissa. Siellä meitä oli muun muassa kolme luokkakaverusta. Muistelimme kotitaloustuntejamme. Silloin sai kuulemma kutsua jonkun opettajan vieraaksi aterioimaan. M ja L olivat kutsuneet ruokapöytään opettajan, jota kutsuttiin Puteksi ja laulaneet miehelle "Putte possun nimipäivät". Minulla ei ole asiasta minkäänlaista mielikuvaa. Kotitalousopettajamme oli fiini ihminen. Kun hän puhui perulaisesta säilykkeestä, hän sanoi minun mielestäni aivan selvästi pierulainen. M ja L eivät moista muistaneet.
Poikani kävi hiljattain Tampereella. Hän oli ostanut ystävänsä bändin levyn vinyylinä. Hän hiveli levyä ja kuuntelimme sitä samalla Spotifysta, sillä en omista levysoitinta. Vinyylilevy on miellyttävä esine ja ilmeisesti soundikin poikkeaa CD:stä, joka esineenä jättää kylmäksi. Kaikki tuntuvat nykyään ostavan vinyylilevysoittimia. Ikäisilläni henkilöillä on yleensä jo valmiina pino puhki soitettuja vinyylejä. Niitä me eilen illalla ihailimme talon isännän kanssa: Beatlesia, Uriah Heepia, Neil Youngia...
Keskustelimme eilen töissä ampumisesta ja ampumahiihdosta. Ampumahiihtoa joku piti zeniläisenä lajina. Sehän on selvää sotimisen harjoittelua, en tosin tiedä onko sota enää sitä, että hiihdetään umpihangessa ja sinä sivussa otetaan hengiltä vihollisia. Olen pohtinut, mitä minun tulisi tehdä, jos haluaisin aloittaa ampumahiihtoharrastuksen. Vuoden alku on uusien asioiden käynnistämistä.
4 kommenttia:
En oikein tiedä mitä ajattelisin muistoista / muistelemisesta.
Elämä eletään reaaliajassa. Joitakin asioita on kiva muistella, toisia ei, mutta muistelu vie aina pois läsnäolevasta hetkestä.
Enpä tiedä.
Luokkakaverien kanssa kuuluu muistella, varsinkin kun kouluajasta on kulunut niin pitkä aika.
Jospa tämän vuoden muistaisit siitä, ettei elämässäsi tapahtunut ainuttakaan isoa muutosta. :)
Juu niin onkin kiva, varsinkin sellaisten ihmisten kanssa, keiden kanssa on pitkä yhteinen historia. Tai siitä yhteisestä ajasta on kauan aikaa.
Tarkoitin vähän eri asiaa, mutta en tullut sanoneeksi.
Olen siis nostalgikko, jonka ajatukset liian helposti huitelevat menneessä ja tulevassa.
Lähetä kommentti