Panu Rajalalla on kadehdittava tapa luoda menestysteoksia. Ensin hän menee naimisiin valokuvamallin tai iskelmälaulajan kanssa ja sitten kirjoittaa kirjan tuosta avioliitosta. Formaattiin kuuluvat tarinat herran rinnakkaissuhteista. Luin aikoinaan kirjan Rajalan avioliitosta Elina Yli-vakerin kanssa. Minusta se oli varsin vetävästi kirjoitettu. Oikeastaan pidin kirjasta. Uudessa kirjassaan avioliitosta iskelmäikonin kanssa Rajala kuvaa lehtiartikkelin mukaan mm. Katri-Helenan alastonta vartaloa. Sehän on kuin tekisi kirjallista selontekoa Jeesuksen sukupuolielimistä. Uskaltaako kukaan enää aloittaa suhdetta Rajalan kanssa?
Kurssikaverini ja ystäväni M kävi eilen luonani. Kun M istui sohvalla, Kerttu asettui sohvan selkänojalle ja nuoli hänen takahiuksiaan. Kehuin myöhemmin M:n kampausta. Suunnittelimme uuttavamme Kertun syljestä kallista taatusti "luonnollista" hiustenmuotoilutuotetta ja tarjoavamme sitä myytäväksi Ruohonjuureen.
Katsoin Prisma-dokumentin paastosta. Dokumentissa toimittaja kokeili diettiä, jossa paastotaan kahtena päivänä viikossa. Näinäkään päivinä ei tarvitse tyystin olla ilman ravintoa, vaan saa syödä yhden aterian, on sama nauttiiko aamiaisen, lounaan vai päivällisen. Tällä keinoin uuma kapenee, kolesterolit valuvat pakkasen puolelle ja verenpaineet laskevat niin, että hädin tuskin pystyssä pysyy. Minä tietysti aloitin tuon ruokavalion tänään. Olen syönyt ainoastaan lounaan ja haaveilen huomisesta aamiaisesta. Jos saan unta niin uneksun todennäköisesti riisipuurosta.
Kuuntelimme eilen Eppuja lääkäripäivien iltatilaisuudessa. Jos olen ihan rehellinen (ainahan minä olen), niin minun on pakko myöntää, ettei heidän soittonsa oikein koskettanut minua.
8 kommenttia:
Jos äänestettäisiin lipevintä miestä, P. Rajala olisi ehdolla kärkeen. (Minulta hän saisi ykkössijan. Yäk.)
Pidin aikanaan Enkeli tulessa -kirjasta - tietenkin hypin yli ne kohdat, joissa kirjoittaja kehui itseään - ja tuli sellainen olo, että he kaksi eivät olisi ansainneet toisiaan. Tai siis Elina olisi ansainnut jotakin paljon parempaa.
Äärettömän huomionhakuinen itseään täynnä oleva eltaantunut omasta mielestään komea mies. (Minullekin hän hymyili kun käveli kerran vastaan. En hymyillyt takaisin.)
Yäk toisen kerran.
Kai hän sitten sai jotakin kicksejä siitä, että pääsi mustamaalaamaan Kutri-Helenaa.
Miesten mies indeed.
Yritin eilen etsiä Googlen kuvahausta kuvaa Tammelantorista. En löytänyt sellaista kuin halusin, mutta sain sen sijaan oikein kauniin kuvan Kertusta.
En jaksa ottaa Rajala-caseen kantaa. En lue hänen kirjojaan. En kyllä menisi katsomaan Katri Helena -musikaaliakaan.
Asia kuitenkin puhuttaa kovasti. Rajala selvästi tietää, mistä narusta vetää. Nyt hän on nykäissyt rahahanat auki.
Sinulle on haaste blogissani.
Yllytyshullu! Minäkin innostuin 2/5 dieetistä. En ole vielä aloittanut.
Enkeli tulessa -kirjan luin kymmenisen vuotta sitten. Rajalan ura tuli siinä esiteltyä. Hän osaa kirjoittaa elämänkertoja elävistä ja kuolleista, jälkimmäiset eivät enää voi kommentoida, elävät eivät välitä. Ehkä tarinoissa kuitenkin on siteeksi totta.
t. Minna
Melkein minäkin heti rupesin kyseiselle paastolle, vaan kun on omat kuurit menossa muutenkin, niin en sitten kuitenkaan vielä.
Joskus vuosia sitten kyllä yritin perinteistä mehupaastoa aloittaa, vaan jo ensimmäisen päivän iltapäivänä notkahti... mikä on aika säälittävää sikäli, etten noihin aikoihin muutenkaan pitänyt tapanani syödä ennen iltapäivää. Vaan nyt olisinkin nimpal kypsempi ja holtillisempi.
Nyt on vähän skitsofreninen olo. Ainoa Panu Rajalan teos jonka olen lukenut, on Mika Waltarin elämäkerta. Se oli tosi hyvin kirjoitettu. Ajattelin että varmaan hyvä tyyppi se Panu Rajala.
Mutta en pidä ollenkaan siitä että lähimmäisiä mollataan, se osoittaa mielestäni todellista riman alitusta.
Jaajaa. Ihmiset on outoja.
Rajala on niitä herrasmiehiä, jotka eivät koskaan malta olla elvistelemättä naisjutuillaan. Eniten minua on nyppinyt se, että se on viitsinyt kailottaa siitäkin, kun Aila Meriluoto höpsähti hetkeksi siihen. Rajala oli silloin köyhä ja kopea kirjallisuuden opiskelija ja Meriluoto varmaan lähellä viittäkymmentä.
Minä olen kerran haastatellut Rajalaa Silllanpään torpan pihalla, mutta se oli aika vaikeaa, kun se riippui koko ajan omenapuun oksasta. Vasta jälkikäteen tajusin, että hän halusi esitellä bodyaan sekä minulle että toiselle paikalla olleelle naiselle (minä olin 50 silloin, se toinen 75). Että kaikki kelpaa.
Rajala herättää jostain syystä monissa naispuoleisissa kirjallisuusihmisissä inhon väristyksiä. Ainakin niissä, joita tunnen.
Lähetä kommentti