Ostin tänään useita lippuja Tampere film festival -tapahtumaan. Menin liiallisuuksiin, mutta kun olen niin monta vuotta menettänyt niin nyt on kurottava menetetty kiinni. Tämä on vasta toinen kerta kun osallistun mainioon tapahtumaan, jolla ei näytä enää olevan suomenkielistä nimeä (ei ainakaan sen mainoksessa). Muistelen aikoinaan kuulleeni puhuttavan Tampereen lyhytelokuvajuhlista. Olen menossa lyhytelokuviin ystävän kanssa ja tarkoitus on aloittaa elokuvateatterin penkkien kuluttaminen klo 10 lauantaiaamuna ja lopettaa illalla klo 22. Välillä pidämme laiskuuttamme kahden tunnin ruokatauon. Ostin liput täysin randomoidulla menetelmällä, jossa minä ja lippuja kaupannut nuori nainen hieman sekosimme. Taakseni alkoi kertyä jonoa. Kuvittelin takanani seisseiden lyhytelokuvaihmisten villamyssyjen päälle ajatuskuplat, joissa luki ihan selvästi: mitä tuo täti säätää. Ostin vielä itselleni liput pariin näytökseen perjantaille. Lyhytelokuvatarpeeni tulee joksikin aikaa tyydytettyä.
Nyt puhutaan taas sukupuolineutraalista avioliitosta. Asia on minulle sillä tavalla henkilökohtainen, että tyttäreni kumppani on nainen. Minusta on täysin käsittämätöntä, ettei tasa-arvoista lakia saada aikaan. En pysty millään tajuamaan, mikä estää oikeuden toteutumisen. Minun on yhtä vaikea mennä lain vastustajien nahkoihin kuin sarjamurhaajan tai Matti Nykäsen laulutaiteen ihailijoiden.
Alan kerätä voimia huomiseen päivystykseen. Voimaantuminen tapahtuu sohvalla maaten. Voimaravintona toimii tumma täytesuklaa, musiikkina se mitä radio sattuu suoltamaan ja voimasanoina soteuudistus, visio, missio ja rajapinnat.
Joku on löytänyt blogiini hakusanoilla "miehen virtsassa nöyhtää".
5 kommenttia:
Ehkä osuit aika ytimeen. Tuossa lain vastustajien pohdinnassa. Vakava asia, mut nauratti.
Åboriginal
Heidi
Monet kristityt, lahkolaiset eritoten ja vaikkapa muslimit kokevat tulevansa "sarjamurhatuiksi" jos tuo joidenkin toisten vähemmistöjen oikeudenmukaiseksi kokema lainmuutos astuisi voimaan. Minulle asia on muuten samantekevä mutta en pidä siitä että sanojen ikivanhoja merkityksiä mennään muuttamaan kun sama tulos olisi (ja taitaa faktisesti jo ollakin) saatavissa muilla, selkeämmilläkin sanoilla.
Ei ole samantekevää hämärretäänkö jotakin sanaa sen merkitystä laajentamalla vai otetaanko käyttöön lisäkäsitteitä. Lääkärille tämän pitäisi olla helposti käsitettävää.
Homopareilla ei ole oikeutta adoptioon, eivätkä he saa ilman eri anomusta samaa sukunimeä. Minusta tässä on kyse ihmisoikeudesta, tämä asia on periaatteellinen tasa-arvon kysymys eikä mikään avioliiton kumoamaton määritelmä ole syy estää tätä. Kaikki muuttuu ja tämä minusta joutaa muuttumaan.
Tässä menevät nyt arvot sekaisin. Jospa miettisit asiaa uudelleen? Ei adoptio ole mikään oikeus. Se voi olla ylimääräinen onni lapsettomalle mutta ennen kaikkea palvelus hätään joutuneelle pienokaiselle. Ja sukunimi, onko tuo todella oleellista?
En jatka tästä enempää, totean vain, että nämä asiat ovat meidänkin perheessämme kohdalle osuneita ja kipeitä.
Kaikkea hyvää!
Minulle asia ei ole kipeä. Miksi moni heteropari ottaa yhteisen sukunimen? Adoptiota pitää ilman muuta katsoa lapsen kannalta. Eikös adoptiota haluavat arvioida erittäin tarkasti? Kaikkea hyvää myös sinulle hannuhoo.
Lähetä kommentti