Eräs hoitajamme tekee omansa ja murrosikäisen lastensa hengenpitimeksi kahta työtä. Hänen toinen työpaikkansa on vahusten hoitopaikassa. H:n mielestä vanhustenhoitoa arvioidaan nelikymppisen (ministerin) näkökulmasta ja raahataan mummoparat viriketoiminnan pariin, vaikka he haluaisivat käpertyä peiton alle ja nukkua. Vanhukset nostetaan väkipakolla ylös ja talutetaan seurusteluhuoneeseen, jossa he sitten päätään roikottaen kuuntelevat lehdenlukua tai Georg Malmstenin äänilevyjä. He ovat helpottuneita, kun meidän nuorempien heille hyväksi katsoma puuha on ohi. Kaikki iäkkäät ihmiset eivät halua myöskään ulkoilla, vaikka sisätiloissa elämistä pidetään ihmisoikeuksien vastaisena.
H sanoi, että moni vanhus on sitä mieltä, että ruokaa tarjotaan liikaa. Juuri kun aamiainen on syöty niin pitäisi alkaa näykkiä lounasta. Kun mikään ei oikein edes maistu ja kulutuskin on minimaalista.
Onko niin, että me oletamme yli 90 vuotiailla haurailla monisairailla vanhuksilla olevan samat tarpeet kuin meillä "nuorilla".
Suomessa pyritään iäkkäiden ihmisten kotona asumista tukemaan niin pitkään, etteivät he enää välttämättä hyödy heille tuputetuista huveista. Omaisille tulee niistä parempi mieli ja vähemmän huono omatunto.
Päivystys alkaa olla voiton puolella. Päiväunetkin on jo nukuttu. Parikymppisen näkökulmasta elämäni kaipaisi lisää virikkeitä. Juhlimista. Onnelaa, Gloriaa, Tivolia ja mitä niitä lieneekään. Onneksi minua ei voi väkipakolla mihinkään raahata (välillä olen lähtenyt ihan vapaaehtoisestikin). Nyt taidan siirtyä lukemaan Salka Valkaa.
8 kommenttia:
Juuri noin. Joskus on vaan parasta olla itsensä kanssa keskenään. Nuorempanakin.
Minulla ei ole tietoa eikä kokemusta terveydenhoidosta - jos omia vähäisiä kokemuksia ei lasketa - eikä vanhuksista, joten lienen oikea henkilö avaamaan sanaisen arkkuni ;)
Eikös ole olemassa paljon vanhuksia, jotka haluaisivat päästä ulos, mutta siihen ei ole mahdollisuutta? Ei hoitajilla ole aikaa roudata heitä pihalle ja takaisin. Ei heillä kuulemma ole tarpeeksi aikaa edes syöttää ja omaisia käytetään tervetulleena syöttämisapuna.
Olisikohan niin, että moni sänkynsä uumeniin unohtuva vanhus on sairauksiensa uuvuttama sekä lisäksi yksinäinen, masentunut tai pökkiin lääkitty? Lähde siitä sitten iloisena ihmisten ilmoille, päivähuoneeseen piristymään.
Hyvä kai se kuitenkin on, että järjestetään musiikkia ja askartelua ja ties mitä heille, ketkä eivät vielä kokopäivätoimisesti odota kuolon korjaavan.
Halusin vain tuoda esille poikkeavan näkökohdan tähän pitkään vallinneeseen, vanhuksia kohdellaan huonosti keskusteluun.
Heidi katselee tekstissään vanhuksia ja heidän hoitoaan tuoreesta näkökulmasta, mikä on paikallaan.
On todellakin niin, että omainen, kuten vaikkapa minä, usein toivoo laitoshoidossa olevalle vanhemmalleen virikkeitä ja tekemistä. Hoitolaitoksen henkilökunta vakuuttaa tekemistä olevan riittävästi. Kainosti he esittävät toivomuksen, että kun kävisiä itse katsomassa sitä äitiänne. Tämä on totuus, joka minun ja monen muun on helppo unohtaa.
Ruokailun paljoutta olen minäkin ihmetellyt. Äiti lihoo ja lihoo ja syö aina kiltisti lautasen tyhjäksi parin tunnin välein.
Salka Valka. Ja sekin vielä. Ehkä joskus syssymmällä.
Toi on niin totta. Mun äidinäiti kun pääs vanhainkotii, ni sano et tääl käy väkee ku Viipurin asemalla, ei oo hetkenkää rauhaa. Liiat ruuat hän veti vessast alas ja hoitsut oli tyytyväisii ku ruoka maistu. Sano viellä, ettei hän viitti mennä tonne vanhusten sekaa telkkaa kattoon, kattoo mieluummin omaa omas huonees. Hän oli laitoksen vanhimmasta päästä.
"kuuntelevat lehdenlukua tai Georg Malmstenin äänilevyjä"
Tätä olen miettinyt monesti, kun olen vanhainkodissa vieraillut (siellä kun soivat aina jotkut savikeikot), että mitä musiikkia mahdetaan soittaa minulle sitten, kun se aika on, vuonna 2060. Pelottaa jo nyt.
Jos kyseisiä laitoksia nyt ylipäätään enää on olemassa.
Yksi ystäväni tekee valmiiksi soittolistoja levyistä, joita hänelle sitten joskus soitetaan. Eli suositan sellaisen laatimista ajoissa.
Minä haluaisi juoda vanhainkodissa/siellä viimeisellä vuodeosastolla joka päivä lasillisen punaviiniä.
Lähetä kommentti