maanantai 4. maaliskuuta 2013

Voimanainen

Päätämme S.n kanssa mennä poikkeuksellisesti kuntosalille maanantaina tiistain sijaan. Unohdan läpyskän, jolla itsensäkidutustiloihin pääsee. Suljetun oven takaa kuluu samanlaista suhinaa kuin ahtaasta aortaläpästä. Hakkaan ovea ja suhina loppuu, S avaa oven ja jatkaa soutamista, joka ei johda järvenselälle. Paatti pysyy uurastuksesta huolimatta paikoillaan.

Unohdin sukat kotiin, joten pujotan paljaat jalkani kenkiin. Asetun juoksumatolle, väännän nopeuden sellaiseksi, että huima kilometrin repäisy onnistuu mahdollisimman nopeasti, mutta en sinkoudu kuntosalin seinälle. Siirryn piinaamaan reisiäni. Viereiseen laitteeseen nojailee kaksi miestä, joiden paljaista käsivarsista pullistelevat lihakset kuin satoisan kesän avomaankurkut. Miehet supisevat ja vilkuilevat toisessa laitteessa ylväästi istuvaa nuorta naista.

S auttaa kahdenkymmenen kilon tangon telineeseen, josta sieppaan sen harteilleni. Pelkkä tanko riittää minulle hyvin. Niksautan polvet koukkuun ja takapuolen mahdollisimman lähelle nuhruista lattiaa ja toivon pääseväni takaisin ylös ilman että virtsa karkaa (no ei se sitä tee, tämä on tekstin tehoste). Teen kaiken tismalleen samoilla painoilla kuin muutama kuukausi sitten. Eikös lihasten kuuluisi kehittyä? Viimeiseksi ojennun jumppapallon päälle ja rutistan vatsalihaksiani.

Kotiin tultua syön pastaa ja nukahdan sohvalle.Viikon päästä lähdemme taas treenaamaan. Katson peilistä hauistani, ettei se vaan ihan vähän pullistelisi. Ettei nyt vaan mene överiksi.

4 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Musta on niin kiva, kun päivität usein!

Sitä haukkarii voi pullistuttaa valoilla ja varjoilla. Testaile huolellisesti peilin edessä. Niin me muutkin lihasmonsterit.

Kirsti kirjoitti...

Television laadukas lääketieteellinen dokumentti osoitti, etteivät kaikki ihmiset hyödy liikunnasta yhtä paljon. Joidenkin kunto nousee helposti, toisten ei millään. Siihen oli jokin geneettinen syy. Valitettavasti en kykene antamaan tämän tarkempaa lähdeviitettä. Minulle jäi dokumentista se vaikutelma, että liikuntaa kannattaa harrastaa jos siitä nauttii. Muuten se voi olla kyseenalaista. Sen sijaan ihmisen muuten kannattaisi pysytellä mahdollisimman paljon liikkeellä, koska istuminen on keholle myrkkyä.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Liikkumiseni on pääasiassa hyötyliikuntaa (en omista autoa), sunnuntaisin käyn reippaalla kävelylenkillä, jolle yritän usein keksiä määränpään, näyttelyn, kahvilan yms. Liikuin joskus paljon, lamppasin jumpissa ja juoskin pari maratoniakin. Ei enää huvita. Se kuntosali on sosiaalinen tapahtuma, uimahallissa käyn enemmänkin saunan takia. Joten voin kai sanoa, että nautin siitä mitä teen.

Unknown kirjoitti...

:)