maanantai 17. kesäkuuta 2013

Hampaaton flamencotanssija

13.6

Tästä päivästä minulla ei juurikaan ole kirjoitettavaa: istun, nuokun ja yritän välttää pään kolauttamista edessä istuvan takaraivoon. Ärsyynnyn diojen valokuvaamisesta. Ensin nostetaan hehtaarin kokoinen iPad toisten näkökentän eteen, sitten levitellään kuvaa sormilla ja lopulta napsautetaan kuva, salamalla tietenkin. Sama toistuu kaikilla luennoilla. Katsooko niitä kukaan jälkeenpäin vai onko tarkoitus esitellä uusia hienoja vempeleitä? Jaksan istua seuraamassa tuota tekniikan riemukulkua liian kauan (klo 8.15-19.00).

14.6

Edellisestä päivästä ryytyneenä päätän, ettei tärkeintä elämässä olekaan tiede vaan taide ja pinnaan hieman luennolta, varsinkin kun saan yhtä holtitonta seuraa. Pujahdamme salaa Reina Sofian museoon, jossa on erinomainen Dali näyttely. Dali on totisesti tehnyt pitkän ja mielenkiintoisen uran. Yllä Dalin luoma vähän pelottava hummeripuhelin. Kun vielä näen museokaupassa Picasson mietelauseen, jonka mukaan hyvä maku on luovuuden vihollinen, niin päädyin luovassa seurassa drinkille keskellä päivää. Päiväjuopottelu on hauskaa, se on paheellista ja hiprakka haihtuu mukavasti illaksi.

Käymme katsomassa flamencoa. Kolme mustiin pukeutunutta miestä laulaa ikäänkuin sormi olisi vahingossa jäänyt oven väliin, saranapuolelle. Kaksi miestä soittaa kitaraa, nainen ja mies kopisuttavat kenkiään lattiaan  niin suuren tunnekuohun vallassa, ettei sellaista täällä Pirkanmaalla  kuunaan näe. Ylimääräisenä numerona kuusivuotias etuhampaansa tiputtanut poika esittää lavalla aikuisten tunteita valkoisessa pikkuruisessa miesten puvussa, pitkät flamencohiukset hulmuten. Tuntuu hieman ristiriitaiselta, vaikka tuo etuhampaaton pikkumies tuntuu nauttivan esiintymisestä. Kello oli tuolloin jo yli yhden aamuyöstä. Salissa keikkuu valveilla myös pieni vauva, joka saattaa olla tähden sisar.

15.6

Mitäpä muuta kerrottavaa olisi? Lentokone ei pudonnut, joka hämmästyttää minua taas kerran suuresti.


Nyt minulle kostetaan täydellä listalla ja kahdella päivystyksellä, toinen on torstaina, jolloin olisin mielelläni jo nauttinut hyttysten ininästä kavereiden mökillä. Ei voi mitään. Kaikesta on maksettava.



5 kommenttia:

vappu kirjoitti...

Kiitos näistä molemmista matkakertomuksista. Vangitsivat oleellisen täysin, vaikka tiemme eivät ihan samoja reittejä betonimöhkäleeseen muuttosi jälkeen kulkeneetkaan.
Tuo flamenco-kuvaus oli vaan niin hyvä, että vasta neljännellä yrittämällä sain nauramatta luettua sen perheelle ääneen.

Heidi kirjoitti...

Se flamencopaikka, jossa kävin oli paljolti turisteille tähdättä, mutta silti se ei ollut ollenkaan kiusaannuttavaa vaan nautittavaa. Ihailin taas sitä heittäytymistä, vaikka moinen vääntelehtiminen voisi olla noloakin (ei ollut). Tanssijat tunsivat ylenmääräisiä tunteita puolestamme.

hannuhoo kirjoitti...

Picasso jatkoi kumminkin! ...
... but without the enemy there would't be any art!

Varmaan ranskaksi. Alunperin olen kuullut/lukenut sen muodossa, että .. jollei pikkuporvarillisuutta olisi se pitäisi keksiä .. vaan ei pelkoa, hiprakan jälkeen se onneksi palaa.

.. ja todella, toisesta suunnasta katsoen, kauheata olisi elää maailmassa joka koostuisi taiteilijoista! Funkis ..

Heidi kirjoitti...

Olen kuunnellut runoilijaa, joka sanoi näkevänsä heti ihmisestä, onko hän taitelija. Pelottaisi elää maailmassa, jossa kaikki olisivat tuon runoilijan kaltaisia. Pelkään taiteilijoita (erityisesti runoilijoita), nykyisin tosin jo vähemmän kuin ennen.

Anonyymi kirjoitti...

Flamenco-kuvaus on hieno. Pari vuotta sitten näin Barcelonassa ekan live-flamenconi. Esitys oli todella vaikuttava; tunsin pakahduttavasti itsessänikin, kuinka nainen tanssi itsensä vapaaksi. Itkin.

Åboriginal