sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Carpe Diem

Olen palannut rakkaaseen nojatuoliini ja sohvalleni Madridista. Haluanko muualla ollakaan. Muu on vaivalloista ja vaatii hengenvaarallisia lentomatkoja. Reissu koostui parista vuosilomapäivästä ystäväni ja työkaverini V:n kanssa sekä alani kongressista.

10.6.

Aikainen herätys ja taksimatka Pirkkalaan. V on suunnitellut tiukat juosten suoritettavat koneenvaihdot Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Kone seisoskelee harmiksemme kymmenen minuuttia Tukholman lentoasemalla, joten odottelemme kärsimättöminä ulospääsyä. Luemme Ilta-Sanomista traagisen tarinan siitä, miten hauki puraisi lasta. Alamme kehitellä iltalehtityylisiä otsikoita: "Suomalaisturistien kauhunhetket  -kone seisoi kymmenen minuuttia Tukholman lentoasemalla." "Olimme nälissämme  -ulkoministeriö ei ruokkinut meitä." "Erkki Tuomioja vaikenee." Hämmästyttävää, mutta ehdimme ajoissa ja koemme lämpimän jälleennäkemisen laukkujemme kanssa Madridissa.

Nappaamme taksin ja ilmoitamme osoitteen, jolloin taksikuski ajaa tien sivuun ja alkaa plarata paksua manuaalia. Lopulta ajamme Plaza Callaon nurkille, josta löydämme oikean kävelykadun. Kämppä on neljännessä kerroksessa, portaat ovat jyrkät eikä hissiä tietenkään ole. Asunto ei näytä ihan samalta kuin kuvassa, mutta on kuitenkin varsin kiva. Makuubuduaarini on erotettu olohuoneesta paksuilla punaisilla samettiverhoilla. Alakerran kahvilan nimi on Carpe Diem.

Kävelemme kaupungilla ja havaitsemme, että majapaikkamme sijainti on keskeinen. Sen läheisyydessä sijaitsee hälyttävän paljon vaatekauppoja. Isäntämme on varannut meille pullolliset valko- ja punaviiniä. Maistamme ennen illalliselle lähtöä valkoviiniä ja pohdimme sen laatua. Totean viiniarvostelussani "On sitä pahempiakin tärpättejä juotu." V kopioi someliertasoisen kritiikkini sellaisenaan FB:iin.

Eksymme syömään ravintolaan, jossa tarjoilijan suosittelema tonnikala on jätetty liian punaiseksi ja ateria on tietysti ylihintainen. Katusoittajat pyrkivät häiritsemään siinä määrin, että heidän hiljentämisestää olisimme valmiita maksamaankin. Seuraavat ateriat ovatkin sitten edullisia. Olemme oppimiskykyisiä.

11.6

Aamu alkaa läheisessä kahvilassa laadukkaalla churros- maitokahviaamiaisella. Jostain syystä museot ovat kiinni tiistaisin, joten shoppailemme hieman (noin viisi tuntia). Käymme Retiron puistossa, jossa olisi mahdollista soudella pienessä neliskanttisessa altaassa. 

Illalla naapurikadulla huorat kauppaavat itseään, minihameisten naisten ohitse kulkevat perheet illalliselle. Kauppa näyttää käyvän kehnosti.

12.6

Siirryn taksilla seuraavaan majoituspaikkaani, joka sijaitsee lähempänä kongressikeskusta. Taksi on helppo napata suoraan kadulta ja sillä ajaminen on halpaa. Hotelli on ruma betonimöhkäle lähellä jalkapallostadionia.

Kuulun maani delegaatteihin, joten käyn äänestämässä erilaisista eurooppalaisen järjestön toimijoista. Äänestäminen on hyvin helppoa, sillä ehdokkaita on yleensä vain yksi, rasti ruutuun vaan ja liput kerätään kassiin. Henkilö valitaan komealla 99 prosentin ääniosuudella, joku on ilmeisesti jättänyt tyhjän äänestyslipun.

Istun luennolla. Pohdin ohjeita tällaisissa kokouksissa kävijöille:
1. Ulkona on kuuma, mutta sisällä paleltaa, ota tämä huomioon pukeutumisessasi.
2. Siitä jäykästä jakkupukurouvasta ja harmaasta pukumiehestä kehkeytyy julma metsästäjä kun lounastarjoilu noutopöydästä alkaa. Siellä ei kohteliaisuudella pitkälle pötkitä.
3. Olet aina väärässä salissa, viereisessä on parempi luento.
4. Lähde luennolta ennen sen loppusanoja, muuten joudut satojen metrien vessajonoon.
5. Näyttelykahvit kannattaa etsiä salin takaosasta, eikä jäädä ensimmäiselle firman kioskille jonottamaan.


Jatkuu....



1 kommentti:

Timo Lampi kirjoitti...

Mukavaa kun tulit ehjänä takas. Kuis Kerttu?