Tammikuussa 2002 iholleni alkoi
ilmaantua harmahtavia, melkein valkoisia karvoja. En tuolloin kiinnittänyt
asiaan paljonkaan huomiota. Ajoin kylläkin karvoja näkyvimmiltä alueilta.
Kasvoihin niitä ei aluksi kasvanut.
Tilasin ajan gynekologille, joka arveli ihan
kuten minäkin, kyseessä olevan lieväasteisen hormonihäiriön. Nainen määräsi
minulle kokeeksi estrogeenia. Maaliskuussa huomasin korvalehdissäni uudenlaista
suippoutta, mutta se ei haitannut elämääni
.
Minun oli selvästi aiempaa helpompi hienontaa
hampaillani liharuokaa, johon minulle tulikin ennennäkemätön himo. Kasvikset
jätin lautaselle, vaikka olin vuosia ollut kasvissyöjä ja viimeaikoinakin syönyt
lihaa vain vähäisessä määrin lähinnä käytännön syistä.
Minun oli aiempaa hankalampi pysyä
pystyssä ja huomasin liikkuvani vaivattomammin ottamalla yläraajani avuksi. Kun olohuoneen verhon nipsu oli irronnut ja verhon repsottaminen
häiritsi minua, havaitsin kiipeäväni vaivattomasti verhoja pitkin korjaamaan
asian. Televisiota katsellessani tavakseni tuli upottaa kynteni sohvan
himottavan tiiviiseen verhoiluun.
Lopetin suihkussa käynnit ja sen
sijaan puhdistin itseni nuolemalla ja säästin näin vesilaskuissa. Minulla
olikin lieviä likviditeettiongelmia jouduttuani irtisanotuksi asunnonvälittäjän
työstä.
Aloin kytätä pikkulintuja, jotka
söivät marjoja puutarhastani ja huomasin lopulta niiden lihan miedon makuiseksi
ja raakanakin varsin herkulliseksi.
6 kommenttia:
No, mitä ne sanoivat tekstistäsi? Minä olisin sanonut, että entäs jos jättäisi alusta tuon vuosiluvun pois.
Se on kyllä jännä, että vaikka melkein joka viikko tulee peiliin katsottua, niin ei sitä oikein huomaa omaa muuttumistaan. Kirkossakin sitten ihmettelee, että kyllä täällä noita vanhuksia riittää, mutta minunlaiseni nuorukaiset puuttuvat lähes tyystin. Itse olen lähinnä tarkkaillut varpaitani, että milloinka alkavat mustua. Vielä ei ole sokersaksia tarvittu.
Eivät sanoneet paljon mitään.
Niin, on se vanheneminenkin jonkin sortin metamorfoosi.
Tämä oli aika tiivis. Siinä, juonessa, olisi minusta ainesta pienoisromaaniin, a la Waltari. Siis noin 80 sivua.
Nämä ovat sellaisia perinteisiä kirjoittamisharjoituksia. Hauskoja tehdä.
Hauska! Juuri tuo alun tarkka "tammikuu 2012" loi realistisen odotuksen, joka sitten kurvasi hauskaan suuntaan kun ruvettiinkin verhoissa kiipeilemään.
Lähetä kommentti