perjantai 28. kesäkuuta 2013

Metamorfoosi 2



Tammikuussa 2002 iholleni alkoi ilmaantua harmahtavia, melkein valkoisia karvoja. En tuolloin kiinnittänyt asiaan paljonkaan huomiota. Ajoin kylläkin karvoja näkyvimmiltä alueilta. Kasvoihin niitä ei aluksi kasvanut. 

Tilasin ajan gynekologille, joka arveli ihan kuten minäkin, kyseessä olevan lieväasteisen hormonihäiriön. Nainen määräsi minulle kokeeksi estrogeenia. Maaliskuussa huomasin korvalehdissäni uudenlaista suippoutta, mutta se ei haitannut elämääni
.
Minun oli selvästi aiempaa helpompi hienontaa hampaillani liharuokaa, johon minulle tulikin ennennäkemätön himo. Kasvikset jätin lautaselle, vaikka olin vuosia ollut kasvissyöjä ja viimeaikoinakin syönyt lihaa vain vähäisessä määrin lähinnä käytännön syistä.

Minun oli aiempaa hankalampi pysyä pystyssä ja huomasin liikkuvani vaivattomammin ottamalla yläraajani avuksi. Kun olohuoneen verhon nipsu oli irronnut ja verhon repsottaminen häiritsi minua, havaitsin kiipeäväni vaivattomasti verhoja pitkin korjaamaan asian. Televisiota katsellessani tavakseni tuli upottaa kynteni sohvan himottavan tiiviiseen verhoiluun.

Lopetin suihkussa käynnit ja sen sijaan puhdistin itseni nuolemalla ja säästin näin vesilaskuissa. Minulla olikin lieviä likviditeettiongelmia jouduttuani irtisanotuksi asunnonvälittäjän työstä. 

Aloin kytätä pikkulintuja, jotka söivät marjoja puutarhastani ja huomasin lopulta niiden lihan miedon makuiseksi ja raakanakin varsin herkulliseksi.

6 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

No, mitä ne sanoivat tekstistäsi? Minä olisin sanonut, että entäs jos jättäisi alusta tuon vuosiluvun pois.

Se on kyllä jännä, että vaikka melkein joka viikko tulee peiliin katsottua, niin ei sitä oikein huomaa omaa muuttumistaan. Kirkossakin sitten ihmettelee, että kyllä täällä noita vanhuksia riittää, mutta minunlaiseni nuorukaiset puuttuvat lähes tyystin. Itse olen lähinnä tarkkaillut varpaitani, että milloinka alkavat mustua. Vielä ei ole sokersaksia tarvittu.

Heidi kirjoitti...

Eivät sanoneet paljon mitään.

Heidi kirjoitti...

Niin, on se vanheneminenkin jonkin sortin metamorfoosi.

AuvoT kirjoitti...

Tämä oli aika tiivis. Siinä, juonessa, olisi minusta ainesta pienoisromaaniin, a la Waltari. Siis noin 80 sivua.

Heidi kirjoitti...

Nämä ovat sellaisia perinteisiä kirjoittamisharjoituksia. Hauskoja tehdä.

Laura kirjoitti...

Hauska! Juuri tuo alun tarkka "tammikuu 2012" loi realistisen odotuksen, joka sitten kurvasi hauskaan suuntaan kun ruvettiinkin verhoissa kiipeilemään.