lauantai 22. kesäkuuta 2013

Poikkeustila

Tänään varroimme vesisadetta, ei satanut. Edes säätiedoituksiin ei voi luottaa. 

Vietimme rennon ja rauhallisen Juhannuksen: saunoimme, uimme, soutelimme ja joimme hyvin kohtuullisen määrän alkoholijuomia.Soudimme ensimmäistä kertaa katsomaan sillan kupeeseen sytytettävää kokkoa. Se näytti suurelta liian siististi kootulta nuotiolta. Savolaiset kokot näyttävät sattumanvaraisemmilta.

Kukaan ei hukkunut. Yhtään ei joutunut sairaalaan saati terveyskeskukseen. Olen jo turvallisessa, tyhjässä ja ovensa sulkeneessa kaupungissa ja seuraan uutisia, joissa kerrotaan kuinka moni menehtyy tässä Juhannukseksi nimetyssä poikkeustilassa.

2 kommenttia:

sorvatar kirjoitti...

Se mullekin tulee aina juhannuksesta mieleen, kuinka moni menettää henkensä. Inhorealistista, mutta auttamatta se tulee mieleen... Tarinat ovat joka vuosi samantapaisia. Juhannukseen kuuluu myös se, että joku iäkäs mies hukkuu mökkirantaan. Lueskelin vanhaa sanontaa: jos nousee veneessä juhannuksena seisomaan, näkee rannalla tulevan leskensä. Vapaasti noin.

Onhan tämä kaunis, keskikesän juhla ja uimassa sentään täälläkin on käyty. Näin työjuhannusta kaupungissa viettävänä pääsee vielä helpolla. Saa ajella tyhjiä teitä töihin.

Heidi kirjoitti...

Olen niin murehtinut omaa vaatimatonta työrupeamaani, että olen unohtanut ne, jotka oikeasti tekevät töitä tälläkin hetkellä. Hyvää työjuhannusta!