tiistai 10. syyskuuta 2013

Boleron alopecia

Olen jossain mielenhäiriössä hankkinut paljettiboleron, vaikka en ole paljettinaisia. Vaate on muuten kiva. Sain päähäni leikata nuo muoviset kimallukset pois. Nyt minulla on bolero, jossa edelleen on paljetteja, mutta niiden välissä on laajoja epäsäännöllisiä kaljuja alueita ja roikkuvia langanpäkiä. Paljetteja lojuu pitkin asuntoni lattioita.

Olen tänään miettinyt Auerin juttua, sitä komisariota ja hänen naisystäviään. Mikä saippuaooppera meillä onkaan. Jos tämä olisi television rikossarja, sitä pidettäisiin epäuskottavana.

Lähden huomenna Joensuuhun. Olen hieman paniikissa siitä mitä kaikkea pitäisi lukea ja kirjoittaa, mutta onneksi junamatka on hyvin pitkä. Töissä joku sanoi Jari Sarasvuon sanoneen, että ihminen pakenee rakastumiseen tai työhön. Hän unohti alkoholin. Jos minulla nyt sitä olisi, niin ottaisin tukevan lasillisen. Saattaa olla, että pääsen kirjoittamaan tälle olemattomalle paperille merkkejä vasta perjantaina. Muut vähemmän kiinnostavat velvollisuudet estävät tämän tärkeän päivittäisen rituaalin toteuttamisen.

5 kommenttia:

anumorchy kirjoitti...

Kylla se Auerin juttu aika outo on, nain kauempaakin seurattuna. Venyy ja venyy. Varmaan ne sitten paattavat viela joskus muutaman vuoden paasta ettei ollut todisteita tarpeeksi.

Mitahan niista lapsistakin tulee?

Hyvaa Joensuun matkaa!

Heidi kirjoitti...

Kiitos!

AuvoT kirjoitti...

Otapa yhdistyksen sääntöpumaska mukaan, niitä on aina hyvä kertailla ennen syyskokousta. Syyskokouksessa valitaan toimihenkilöitä seuraavalle vuodelle. Sinulla ei enää ole mitään jännitettävää, kun olet jo huipulla, ja teillä on selkeä vuorottelusysteemi. Tietysti huipulla olon jälkeen voi lupautua jälkiverryttelyksi esim ylemmän tason (liiton tms) kokoukseen edustajaksi, jos siihen tehtävään ei muuten ole tunkua.

sorvatar kirjoitti...

Niin ja entä, kun Auer vapautuu vankilasta oli tuomio mikä tahansa. Hän on sanonut jossain, että sitten selvitetään asiat lasten kanssa. Anneli Auerin aikuisena lapsena ei välttämättä ole kiva odotella äitiä. Olikos se niin, "että yksi on vielä jäljellä lapsista", Auerin sanoin.

Järkyttävä farssi.

Heidi kirjoitti...

Meillä se vallan vaihto tapahtuu aina tammikuussa. Piinani kestää vielä 16 kuukautta. Sihteerini,jonka olen nimittänyt johdon asistentiksi totesi, että tämän ansiosta aika kuluu onneksi hitaammin.