Hartioillemme alkaa laskeutua se aika vuodesta, jolloin todetaan, että on ihana polttaa kynttilöitä tai että on kamalaa tämä pimeys, aina väsyttää. Näkökulma riippuu siitä onko epärehellinen vai ymmärtääkö elämän karuuden.
Nyt on nuorten keskuuteen levinnyt tuo Instagram, johon voi kuvata itseään erilaisissa asukokonaisuuksissa ja laskea paljonko tykkäämisiä tulee. Odotan mielenkiinnolla milloin ensimmäinen keski-ikäinen ystävä alkaa testata viehättävyyttään maailmanlaajuisesti.
Olen muutamaan otteeseen saanut kutsun johonkin Google piiriin. Mitä siellä tehdään?
Luin Hesarista jutun Peter von Baghista. Hän tuo mieleen elokuvakerhot ja radiosarjan, jossa mies kertoi elämää suuremmista elokuvista. Näin aikoinaan elokuvakerhossa miehen ainoan pitkän elokuvan Kreivi. Filmi kertoo sen ajan julkkiksesta kreivi Lindgrenistä, joka ei suinkaan ollut mikään oikea kreivi, mutta lehtijuttujen perusteella osasi viehättää ja käyttää hyväkseen useitakin naisihmisiä. Mies esitti elokuvassa itseään, joka ei aina jostain syystä ole paras ratkaisu, vaikka luulisi, että jokainen osaisi esittää parhaiten nimenomaan itseään. Osa elokuvasta tapahtuu Helsingissä matkustajakoti Mekassa.
T oli lähdössä Intiaan, jossa hän vietti muistaakseni pari kuukautta. Lähettelin hänelle kirjeitä poste restanteen. (Sillä ei ole mitään tekemistä sähköpostin kanssa vaan kirjeet saattoi hakea Bombayn postitoimistosta). Saatoin T:n laivalle, jolla hän lähti Tukholmaan, josta lento muistaakseni nousi kohti Intiaa. Yövyimme Mekassa, joka oli nuhruinen matkustajakoti. Käytävät oli maalattu ilotalonpunaisella ja lakanoissa oli pienenpieniä reikiä. Yöllä kuulimme epäilyttävää mölinää. Jotakuta oli vähän viillelty puukolla ja meitä hieman pelotti. Laitoimme tuolin pönkäksi ovemme sisäpuolelle.
Vanhassa valokuvassa seison laivan edessä, nojaan kaiteeseen, näytän nuorelta, laihalta ja päälläni on itse neulottu kirjovillapaita. Sille olisi tullut varmasti monta tykkäämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti