torstai 19. syyskuuta 2013

Uusi

Nyt minulla on uusi läppäri. Tuntuu siltä, että saatan alkaa pitää tästä. Ikävä kyllä uusi läppäri ei lämmitä reisiä kuten vanha tahmea kissan karvoilla kuorrutettu malli. Se voi osoittautua ongelmaksi talvikuukausina. Entinen työkalu oli kuin rehevä oikutteleva diiva, tämä taas vaikuttaa tottelevaiselta anorektiselta teinitytöltä.

Eräs kaverini muisteli kuopiolaisia makuja. Kuopion ensimmäinen pitseria toi ylellisyyden elämäämme. Pitsoilla oli eksoottiset nimet kuten Quatro Stagione. Seinät oli päällystetty muovitiilillä, kynttilät loivat tarpeellista romanttista tunnelmaa ja juusto venyi leukaa pitkin. Kokki heitteli taikinaa ilmaan, otti kiinni ja pahoinpiteli siitä lätyn, joka valui lautasen reunojen yli. J sanoi pitsoja etanaletuiksi, vaikkei niissä etanoita ollutkaan. Lisukkeeksi sai tilata öljyä, jossa ui valkosipulin paloja. Valkosipulia sanottiin älykköjen ketsupiksi. J puristi valkosipulinkynsiä aamupuuroonkin.

Cumulushotellin ravintolassa sai syödä noutopöydästä niin paljon katkarapuja kuin jaksoi. Kovin paljon ei jaksanut. Ne olivat tavallisia pakastekatkarapuja, joita kuorittiin sormet verillä ja rikastettiin majoneesilla.

Torilta sai lihapiirakoita. Ainoita oikeita olivat muistaakseni Hanna Partasen piirakat. Kuori oli rasvainen, mutta rapea ja sisältä löytyi hiukkasen jauhelihaa ja riisiä. Jos tuli oikein kova nälkä nakkikioskilta sai lihapiirakan väliin kaksi nakkia, sinappia, ketsuppia ja kurkkusalaattia.

Nyt alan tutustua uuteen ystävääni paremmin. Eiköhän me tulla toimeen.

4 kommenttia:

bert kirjoitti...

Kyllä se alkaa lämmittää, jahka ehdit kunnolla kuormittamaan ja kuorruttamaan sisä- ja ulkopuolelta pölyllä ja kertunkarvoilla. :) Ja aina voi laittaa vähintään sen virtajohdon muuntajan jalkojen väliin. (Ei oikeasti kannata.)

Merja kirjoitti...

Unohdit kalakukon! Asuin talossa, jossa oli kalakukko katolla ja alakerrasta sai ostaa oikeita kalakukkoja. Joskus ostettiin, useimmin kuitenkin juuri niitä mainitsemiasi lihapiirakoita. Entäs se kaupungin ainoa italialainen, joka oli mm myyjänä torin varren marketissa. Hän opetti, että gorgonzola on erinomaista jälkiuunileivän päällä.

Anonyymi kirjoitti...

Muistan nuo katkarapupöydät!! Niitä oli Helsingissäkin ja ne oli kauhean suosittuja. Olin töissä sellaisessa ravintolassa, katkarapukulhoja sai vaihtaa tiuhaan tahtiin. Noutopöydässä ei paljon muuta ollut rapujen lisäksi, patonkia ja joitain juustoja. Ei taitaisi enää kauppa käydä :)

Heidi kirjoitti...

Olisi niitä ruokamuistoja paljon muitakin. Renzo Roma oli se kaupungin ainoa italialainen.