Huomenna on kehittämispäivä: istutaan ryhmissä ja kirjoitellaan itsestäänselvyyksiä post it- lapuille. Laput kiinnitetään fläppitauluun ja siellä ne roikkuvat kunnes lähdemme keilaamaan. Saamme ilmaisen kahvin ja lounaan.
Sain tutkimusidean, joka ei ole erityisen omintakeinen, mutta tutkittava asia kiinnostaa minua. Aiemmin tutkimusta varten sai valtiolta rahaa ja työnantajalta vapaata. Edelleen voi rahaa anoa, täytellä lomakkeita toisensa perään. Rahaa ei kuitenkaan tule. Tutkimuksen suorittamista varten pitää neuvotella monen tahon kanssa ja anoa lupia sieltä ja täältä. Potilaiden, joiden tietoja kerätään, pitää allekirjoitella lomakkeita ja niitä säilötään vuosikymmenet poliklinikan kaapin perällä tarkastusten varalta. Kirkasotsainen lääketieteen opiskelija on lupautunut orjatyöhön. Voihan se olla, että tästä tulee jotain.
Minulla on uusi strategia: kuuntelen potilaiden juttuja. Ne ovat varsin mielenkiintoisia. Ikävä kyllä varsinainen tehtäväni hieman kärsii, sillä siihen eivät kuulu ihmisten avioliittomurheiden puiminen. Tällä viikolla aviosuhteiden lisäksi olen saanut jakaa kummallisen tarinan vanhempien kotiin linnoittautuneesta aikuisesta lapsesta, lapsenlapsesta jonka tavaroihin ei hygieniasyistä saa koskea, perintöriidasta, rohkeasta elämänmuutoksesta ja uudesta rakkaudesta.
6 kommenttia:
Veikkaisin, että ihmisten juttujen kuuntelu voi olla hoitona aika tehokas ja vallankumouksillinen menetelmä. Vetäisi vertoja akupunktiolle tms...
Tää kuulostaa ihan hyvältä hommalta. Kun ajattelee tavallista tapausta, tulee lääkärille valittamaan köhää, kihtiä, ummetusta tai polven kolotusta, niin hyvin usein jokin muu ongelma, kuten avioliittomurhe tai aikuisen lapsen ongelmat, on oikestaan paljon suurempi ongelma mihin ei oikein kukaan osaa auttaa (ei ainakaan kukaan mihin kehtaa ja on varaa mennä). Nyt jos lääkäri paitsi antaa vähän mobilaattia polvea varten, kuuntelisi myös muita murheita, niin tulos olisi todennäköisesti 300%. Eli 100% tulee siitä polvesta, ja koska se muu vaiva on paljon pahemmin rassaava vaiva, niin kun se edes osittain helpottaa vain sillä että joku kuuntelee niin se antaa tulosta lisää 200%.
Lähestulkoon yhdellä käynnillä 300% tulos entisen 100% sijaan. Ongelma vain on että ainakaan julkisella sektorilla et voi valita lääkäriä, eikä heidän suosiotaan mitata (paitsi potilaat epävirallisesti) joten työnantaja (kunnat tai keskussairaalat) ei saa asiasta hyötyä joten hommahan jää kokeilematta. Täten en valitettavasti ole kovin optimistinen kokeilun suhteen - jotekin olen käsittänyt että blogisti H. on julkisella puolella. Yksityisellä puolella jossa kait jonkinlaista kilpailua tapahtuu, asiaan voisi olla lievää kiinnostusta. Mutta voihan blogisti ottaa sivutoimen yksityisellä puolella?
Mun kyllä täytyy todeta, että menen lääkäriin ihan vain polvia hoidattamaan. En todellakaan tunne tarvetta keskustella avioliitosta tai lapsista. Sen sijaan haluan nesteet pois polvista, kortisonia ja tulehdusta tainnuttavia lääkereseptejä.
Minäkin valitsen mieluiten sen ammattitaitoisen lääkärin tai hammaslääkärin vaikka empaattisuudessa olisi puutteita.
Onneksi ei ammattitaito ja empatia sulje toisiaan pois. Oikeastaan luulen, että AuvoT on oikeassa. Ja jos joku ei halua avautua, niin aivan mahtavaa, onpahan aikataulut vähemmän myöhässä.
Blogisti on puhtaasti ja kirkasotsaisesti julkisen terveydenhuollin naisia, eikä ole kiinnostunut sivutoimista. Uskon tasa-arvoon terveydenhuollossa, tai ainakin yritän uskoa. Ei kai julkisellakaan puolella saa ihan miten vaan käyttäytyä.
Lähetä kommentti