perjantai 13. syyskuuta 2013

Laituri palaa

Pieksämäeltä Joensuuhun pääsee taajamajunalla. Radan varresta puskee kitukasvuista koivua ja jotain muuta lehtipuuta, ikkunasta on vaikea suorittaa tarkempaa lajimääritystä. Saavumme Heinävedelle, jossa juna pysähtyy jarrut kirskuen. Asemarakennus on haalean keltainen. En ole varma nouseeko tai laskeutuuko junan jyrkkiä portaita kukaan. Silmäni tekevät edestakaista heiluriliiketta pusikossa, jota erottuu taas junan ikkunasta loputtomiin, muutamissa riutuneen näköisessä alamittaisissa lehtipuissa roikkuu kellertäviä lehtiä. Saavumme Varkauden asemalle, joka on tasakattoinen laatikko, kenties 80-luvulta. Seuraa pusikkoa, jonka keskellä taas pysähdymme, nyt aseman nimi on Vihtari, rakennus näyttää hylätyltä. Onko kukaan koskaan kuullut kenestäkään, joka asuu Vihtarissa? Jatkamme matkaa Viinijärvelle (kerron muille vahingossa juna pysähtyneen Viinamäen asemalla) ja Joensuuhun. Olen itäsuomalaisen nostalgian kyllästämä kun kuulen itäistä aksenttia konduktöörin ja hotellin respan naisten suusta.

Kimmeli on jo parhaat päivänsä nähnyt hotelli. Samanlaisia on joka puolella Suomea. Aamulla kokoustamme ja sitten istumme luennoilla. Katson valtasanomalehti Karjalaisen otsikoita netistä: pieni puurakenteinen laituri paloi Lieksassa. Pelastuslaitoksen saavuttua paikalle laituri oli lähes kokonaan palanut. Toinen uutisoinnin arvoinen tapahtuma on henkilöauton ajautuminen pellolle Liperissä. Mieskuljettaja ei loukkaantunut eikä auto kärsinyt juurikaan vaurioita. 

Tänään kuuntelimme iäkkään ihotautilääkärin sekavaa luentoa. Diat loppuivat kuin seinään, jonka jälkeen mies alkoi lukea ääneen jotain ruotsin kielistä sanomalehteä ja kertoa omista sairauksistaan.

Taaksepäin kelattuna: Viinijärvi- Vihtari-Varkaus- Heinävesi- Pieksämäki. Otamme sihteerin (V) kanssa yhteiskuvan Pieksämäen aseman edessä ja V laittaa sen facebookiin otsikolla "Pieksämäki. Mikä viehättävä taukopaikka." Taustallamme näkyy lastulevystä (?) ja kelohongasta kyhätty kioski. Junassa kaksi nuorta naista vatvoo loputtomiin ihmissuhteitaan. Käyn kotimatkalla poikani kanssa syömässä Saludissa.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Korjaus reittiin, Varkaus tulee Pieksämäen jälkeen sitten Heinävesi jne. Huomasitko Varkauden vanhan, kauniin asemarakennuksen sen laatikon jälkeen?


Tekstejäsi on aina ilo lukea. Poikkean lähes päivittäin blogissasi ja lähes aina löytyy tiivis paketti päiväsi tapahtumista.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Voi voi, menivätkö asemat sekaisin. En huomannut sitä vanhaa asemaa vain tämän vähemmän viehättävän.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Niin ja kiitos.

AuvoT kirjoitti...

Suomi on merkillinen paikka. Piti oikein katsoa Vihtari kartalta. Se on Pölläkän, Säimenen ja Sarvikummun kylien välissä. Vihtarin asemalta kilometrin säteellä oli noin 10 taloa, joista kolmella peltoa. Mahtaa olla kiireistä elämänmenoa Vihtarin asemalla. En yhtään ihmettele että VR joutuu pitämään lipun hintoja ylempänä kuin eurooppalaiset kilpailijansa. Ja jos junaliikenne tulisi kilpailluksi, niin ihmettelen suuresti jos Deutsche Bahn saa Vihtarin asemalta kyydit myytyä halvemmalla kuin VR, ainakaan jos yhtään kustannusvastaavuutta ajattelee. Mutta voihan Oktjabrskaja železnaja doroga (Pietarin rautatieyhtiö) yllättää, ehkä heillä on bisneshenkisyyttä enemmän.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kiitos tästä selvityksestä. Pitääköhän kukaan tilastoa, kuinka paljon käytetään mahdollisuutta nousta junaan nimenomaan Vihtarin asemalta.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Selvitin vielä sen verran, että Joensuusta Vihtariin pääsee arkisin neljä kertaa päivässä junalla ja lauantaisin ikävä kyllä vain kolmesti.