Saappaat

Ostin syksyllä kauniit, erittäin kapeavartiset mustat saappaat. Myyjä sanoi, että näitä kapeita malleja on myynnissä aika vähän ja nyt ymmärrän miksi. Aamulla saan vedettyä jalkineiden vetoketjut kiinni, mutta työpäivän aikana pohkeeni kehittyvät sellaisiksi, että niitä on hyvin työlästä sulloa takaisin saappaisiin. Välillä lähden kotiin saappaiden vetoketjut puoliväliin suljettuna, mikä näyttää erittäin typerältä. 

Katsoin youtube-pätkää, jossa parikymppinen mies tanssi huolettoman ja vaivattoman näköisesti yksinään. Koin hillitöntä kaihoa nuoruuden menettämisestä. Minä tanssin edelleen vaivattomasti, mutta en samalla huolettomuudella. Muistan kyllä, ettei silloinkaan ollut aina huoletonta, mutta aikaa oli edessä loputtomasti ja mitä vain saattoi tapahtua.Toisaalta mummoni ei tässä iässä tanssinut vaan veivasi matkaharmonilla virsiä. Isäni äiti luki Iisalmen sanomista ääneen uutisia hukkumisonnettomuuksista. Heihin verrattuna elämäni on iloittelevaa ja kevyttä kuin Pirkka-siideri.

Yhdistyksemme puheenjohtajana minusta on tullut oraakkeli, jolta kysytään erilaisia asioita. Oraakkelilla ja minulla on yksi olennainen ero: oraakkeli tietää vastauksen kaikkeen, minä en.

Pomoni pomon pomo lähetti minulle selvityspyynnön, joka on laadittava muutaman päivän sisällä. Erikoista tässä pyynnössä on se, että potilas kehuu ja kiittää minua, mutta valittaa toisesta eri alan lääkäristä. Ilmeisesti minua rangaistaan siitä, että minut on potilaan tekemässä valituksessa mainittu nimeltä.

Pukeudun talvella kotioloissa venyneeseen villatakkiin, jonka hihojen resoreihin on kehkeytynyt peukaloille sopivat reiät. Hihat pysyvät hyvin paikoillaan ja lämmittävät sormia.

Saattaa olla, etten ehdi pariin päivään päivittää blogiani. Kerron (mahdollisesti) sunnuntaina mitä olen kirjoitustauollani tehnyt. Kaikkihan sen haluavat tietää tai jos eivät halua niin jättävät lukematta, hölmöt.