Olen hyvin pettynyt ja tämän jo ennenkin kokenut: lukijapalkin lukijat ovat hävinneet. Ehkäpä jonain päivänä koko blogi katoaa kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.
Jos ei enää tarvitse valvoa pienten lasten takia, odottaa yöllä nuorisoa tai aviopuolisoa kaupungilta kotiin, niin kannattaa hankkia kissa. Hesarin asumissivuilla joku kysyi neuvoa sillä häntä häiritsi kun naapurin katti naukui aamuyöstä. Kyseessä täytyi olla naapurini. Lehden aisiantuntija käski hankkia korvatulpat. Kissaa saa kuulemma pitää kerrostalossa vaikka se naukuu, myös Kerttua, jonka ääni on varsin kuuluva. Koiran saa hiljaiseksi komentamalla tai heittämällä sille nakkimakkaran. Kissa ei moisista piittaa. Kerttu laskee, että olen ollut niin paljon poissa kotoa, että se on oikeutettu hyppimään aamuyöllä sängyssäni, nuolemaan hiuksiani ja nauttimaan ihanasta seurastani. Tänä iltana tungen korviini tulpat. Katsotaan kumman kantti kestää.
Tein kirjastolla yhdistyksemme toimintakertomusta, toisinsanoen vaihdoin vuosiluvut 2012 luvuiksi 2013. Kun luin tekstin minua alkoi ärsyttää toimia verbin ylenmääräinen käyttö: puheenjohtajana toimi, sihteerinä toimi, edustajana toimi. Käytin kohtuuttomasti aikaa tuon teonsanan välttelyyn.
Olisin voinut jatkaakin kirjastolla, mutta siellä kuulutettiin, että se suljetaan. Pelkäsin, että minut lopulta kannetaan ulos. Nöyryytyksen välttämiseksi päätin lähteä vapaaehtoisesti.
Eräs mies hihkaisi minulle: "Kiitos Heidi siitä lääkkeestä. Minä voin upeasti". "Onpa hienoa", minä vastasin ja nyökyttelin. Jälkeenpäin pohdin kuka kumma tuo mies mahtoi olla ja mitäköhän ihmelääkettä olin hänelle määrännyt. Asian kysyminen ei jotenkin tuntunut sopivalta.
Vuosi lähenee loppuaan ja tahti kiristyy. Nyt ei saa jäädä miettimään elämän mielekkyyttä. Sen tietää miettimättäkin.
10 kommenttia:
Minullakin lukijat ovat kadonneet - mistähä lie jälleen kysymys...
Sitä on siis liikkeellä. Lohduttavaa kuulla, että ongelma ei ole yksistään minun.
Se on välillä vähän masentavaa kun lukijoita ei vain tunnu näkyvän...mutta silti vielä ainakin jaksaa jatkaa ja ainakin kuvitella niitäkin olevan :D
On myös meitä anonyymejä, itse olen lukenut kirjoituksiasi ainakin kaksi vuotta ja aioin jatkaa, joskus myös kommentoinut. Tykkään :)
Kissan, kantti kestää. ;D
Mä luen myös, joka päivä kurkistan, onko tullut jotakin, mutta harvemmin kommentoin. Tuntuu kuin astuisin sinun ja Kertun asuntoon kutsumatta. Mutta täältä pihalta on kiva seurata teidän elämää, ajatuksia ja kirjallisia pyrkimyksiä.
Hei! Me veikataan että Kertun kantti kesti..?
Ehkä se on hyvä merkki etti muista kaikkia "asiakkaitaan", osaat irrottautua työstä :)
-Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-
Tungin korviini korvatulpat ja nukuin vaikka Kerttu raapi ovea ja naukui. Minä voitin ensimmäisen erän.
Onnittelut! (vaikka tiiän ettet tykkää huutomerkistä)
Kyllä Kerttu jotain kostoks keksii. ;D
Ehkä se punoo juoniaan.
Lähetä kommentti