Yritän vältellä tutkimussuunnitelman korjaamista, joten kirjoitan tänne, vaikka eilen päätin, että päivitän blogia vain joka toinen päivä. Vapaapäivinä teen muita kirjoitushommia tai oikeammin tämä blogipäivä on se vapaapäivä. Olen kuitenkin riippuvaisempi tästä kuin aamun Hesarista ja se on paljon se.
Facebookissa meitä keski-ikäisiä alkaa lapsettaa. Laitamme googlen ennustamaan ensi vuotta kirjoittamalla hakuun "oma nimi ja saa". Nyt blogiinikin on päädytty haulla "Kerttu saa". Piti tietysti kokeilla: "Heidi saa ihailijalta tekstiviestejä", "Heidi saa näpäyksen pitkille kynsilleen" ja "Heidi saa vatsanväänteitä". Minulla on onneksi sairaalahygieniamääräysten mukaiset tynkäkynnet.
Kaikki leviää somessa nopeasti kuin norovirus. Ensi Juhannuksena tuleva sulhanen löytyykin iPadista, eikä tarvitse enää kirmailla ilkosillaan ympäri ketoja ja nukkua horsmat pieluksen alla. Kuka on keksinyt, että kukat on noukittava alasti?
Osallistuin viime kesänä Taija Tuomisen romaanipajaan Orivedellä, joten minua kiinnosti hänen kirjansa "Minusta tulee kirjailija". Meni aikaa ennenkuin sain sen tilattua, kirjakaupat eivät teosta myy, ei ainakaan kauppa, jossa kävin. Luin oppaan nopeasti ahmimalla ja se oli varsin viihdyttävä vaikkei nyt niin tosissaan kirjailijaksi pyrkisikään. Kirjassa käytiin läpi kirjoittamiskoulutusta, palautetta, kustantamojen hylkykirjeitä, kirjan markkinointia ja hyvinkin omakohtaisia kokemuksia romaanin kirjoittamisesta ja siitä mitä kirjan julkaisemista seuraa. Miten helposti kaikkea kirjoitettua pidetään kirjailijan omina kokemuksina. Ehkä tämä on jotenkin pinnallista ja naivia, mutta oikeastaan kaikkein mielenkiitoisinta oli lukea oppaan kirjoittajan omista kokemuksista.
Aamulehdessä haastateltiin hiljattain Torsti Lehtistä. Mies on elänyt mielenkiitoisen elämän, ollut kymmenissä ammateissa ja asunut monessa maassa. Aamulehden toimittajaa kiinnosti miehen uudesta romaanista erityisesti ja oikestaan ainoastaan se, oliko kaikki varmasti tapahtunut kirjailijalle itselleen.
On siis ihan sama mitä kirjoittaa, kaikki luulevat, että joka sana on totta.
5 kommenttia:
Mutta blogissa ja facessahan joka sana on totta. Eikö vaan ookkin?
Totta Mooses on. Ei kai täällä kukaan valehtele.
Eipä siinä Aamulehden liitteessä ihmeemmin ollut luettavaa.
Oletko törmännyt Hesarin terveysaiheeseen teemalehteen, jonka kannessa komeilee Marja-Liisa Hämäläinen?
Minua sykähdytti kovasti Frank Martelan haastattelu. Oi!
Lueskelin hänen blogiaankin ja siellä oli mielenkiintoinen kirjoitus ihmisen motiiveista otsikolla Väärin autettu: Eli mitä tapahtui, kun yritin huvin vuoksi lahjoittaa rahaa Syöpäsäätiölle.
Kaikkea hyvää sinulle ensi vuonna! :)
Minulle tulee tuo lehti, mutta taisi jäädä aika pinnalliselle perehtymiselle tuo numero, pitää katsoa löytyykö se vielä jostain.
Ja kaikkea oikein hyvää sinullekin!
Lähetä kommentti