lauantai 20. syyskuuta 2014

Häpeä

Huomasin eilen, ettei minulla ole leipää. Heiluin kahden vaiheilla: olisiko helpompi mennä kauppaan (400 m) vai leipoa sämpylöitä. Päädyin leivontaan, sillä sitä varten ei tarvinnut pukeutua. Kaupassa saattaa törmätä tärkeään henkilöön. Se tapahtuu silloin kun on laittanut päälleen nuhjuisen lenkkipuvun ja jättänyt hiukset harjaamatta. Nytkään eivät hiukset olleet ihan parhaassa kuosissa.

Heitin pellille lusikalla taikinakikkareita, jotka sulivat lämmössä tasaisen pyöreiksi täydellisiksi sämpylöiksi.

Kaaduin toissapäivänä pyöräillessäni omalla pihallani. Kulkureitillä törrötti metalliputki, jota ei ollut siinä aiemmin ollut. Tein äkillisen väistöliikkeen, jolloin törmäsin pensaaseen ja menetin kulkuneuvoni hallinnan. Rakennusmies riensi auttamaan minua. Pyöräilykypärä oli vääntynyt vinoon ja vaatteet olivat säädyttömästi epäjärjestyksessä. Ensimmäinen tunne oli häpeä. Ponkaisin liikkeelle ja vakuuttelin, ettei ollut käynyt mitenkään. Polvea koristaa asfaltti-ihottuma. Iho on punoittava, erittävä ja kirvelevä. Törröttävä putki on merkitty kaatumisen jälkeen oranssilla tötteröllä. Jos olisin Amerikassa, voisin haastaa rakennusfirman oikeuteen ja saada korvauksia.

Miksi minua hävetti, vaikka kyseessä oli selvä turvallisuuden laiminlyönti? Häpeä on ihan hyödyllinen tunne,  sillä ihminen ilman mitään häpeän tuntemusta olisi holtiton. Häpeä ilmenee usein silloinkin kun siihen ei olisi mitään aihetta. Välillä kyllä aihettakin on. Silloin siteeraan viisasta psykiatriystävääni ja sanon itselleni  "Häpeällähän siitä selviää".




4 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Asun kaupan yläkerrassa. Käyn siellä verkkareissa, villasukissa ja crocseissa (en omista reinoja). Näen usein potilaitani. Olen miettinyt, mitä he mahtavat ajatella vaatetuksestani. Hehän eivät voi tietää, että tulen kauppaan hissillä.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Hei! Hauska postaus. Kuin myös tuo kommentti :))
Pitääpä muistaa tuo hmm viisas häpeäneuvo, sille ois sillöin tällöin, (no joo aika usein) käyttöä :))
-Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-

Heidi kirjoitti...

Crocseissa! Sinä olet aina niin tyylikäs.

Merja kirjoitti...

Voin vakuuttaa, että kotivermeissä en ole. Crocsit oli pakko ostaa 2011 pitkän vaelluksen kakkoskengiksi. Eivät paina paljon, ne voi laittaa rinkan ulkopuolelle roikkumaan ja ne jalassa voi mennä suihkuun.